Alkuviikosta Facebook muistutti minua 12 vuoden takaisesta päivityksestä, jossa iloitsin jouluoluiden saapuneen Alkoon. Olemme kaikki olleet nuoria ja hölmöjä, mutta toiset meistä eivät opi: aivan viime aikoinakin olen taivastellut sitä, kuinka Alkon jouluoluet koostuvat muutamasta hassusta kaljasta, joista suurin osa on tuttuja edellisiltä vuosilta, kun länsinaapurin monopoli jysäyttää samaan aikaan tarjolle parisensataa jouluolutta. Näistä jouluoluista suuri osa on vieläpä ruotsalaisten pienpanimoiden tuotteita!
Ladotaan nyt kuitenkin faktat pöytään: iso osa jouluoluista on joko keskinkertaisia tummia lagereita tai aivan hirveitä maustesotkuja. Systembolagetinkin valtavasta jouluoluttarjonnasta iso osa on lagomia mörk lageria tai nousevien paikallisten KalltHuvudien Surströmming & Lakrits -hassutteluja. Jos nimeltä mainitsettoman brittipanimon enemmän ja vähemmän rikollisen pahat tontut unohdetaan, kaameimpia jouluolutviritelmiä ovat modernien panimoiden* piparilla ja ties millä sotketut jälkkäristoutit. Näitä kaameampia hirvityksiä ovat ainoastaan jenkkien suosimat kurpitsaoluet, jotka eivät onneksi Suomeen ole rantautuneet täysipainoisena vitsauksena ja joiden sesonki alkaa muutenkin olla loppusuoralla.
Tietysti tarjolla on myös hyviä sesonkioluita. Parhaimpia jouluoluita tuntuu yhdistävän se, että ne eivät ole jouluoluita ensinkään, vaikka tulevatkin tarjolle juhla-aikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Sierra Nevadan Celebration, Schlenkerlan Eiche ja vaikkapa Sonnisaaren Aasi imperial stout. Alkolle kiitos siitä, että Eiche ilmestyy valikoimiin joka marraskuu, mutta Sierra Nevadan sesonkiklassikkoa pitää edelleen hakea Systembolagetista tai metsästää nettikaupoista. Näillä pystyisi jo pärjäilemään joulun tienoon varsinkin, kun oletan ja toivon, että uusi erä Aasia on Sonnisaarella pian myyntivalmiina.
Toisen ryhmän keskimääräistä onnistuneempia jouluoluita muodostavat oluet, joissa joulu on vain etiketissä ja nimessä. Ruotsin monopolissa on tarjolla esimerkiksi Stigbergetsin ja Ten Handsin NEIPAa, jotka eivät taatusti maistu yhtään jouluiselta ja joita on maun perusteella lähes mahdoton erottaa muista laadukkaista humalamehuista. Tämä on syy iloon ja onneen, sillä kukapa meistä ei NEIPAsta tykkäisi, kun oikein käsi sydämellä ruvetaan tuntoja avaamaan.
Loppuun vielä varoituksen sana: tontut kurkkivat, joten olkaa kilttejä älkääkä missään nimessä ostako Omnipollon Julmust-souria. Oikea Julmust on tietysti pukin kiireapulaisten ja muun prekariaatin arvostamaa laatujuomaa, mutta Omnipollo ei ole päässyt edes lähelle oikeaa asiaa. Kun on sijoittanut neljäviiskuus euroa olueen, jonka toivoo herättävän lämpimiä makumuistoja ja kun alkuodotuksen hälvettyä toteaa juoman ylihintaiseksi pettymykseksi, homma vituttaa jopa leppoisia tunturiseutujen punapipoisia partasuita.
-Jarmo
*Tarkoitan esimerkiksi sinua Brew York