Tapaustutkimus: Mistä harrastaja hankkii oluensa?

Aivan kelvollinen alkoholiton Systembolagetin valikoimista

Oletko koskaan muistellut, mistä viime aikoina maistelemasi oluet ovat peräisin: kuinka moni lasillinen on nautittu ravintolassa, montako tölkkiä on tilattu nettikaupasta ja mikä on Alkon osuus nautituista hervoitusjuomista*? Minua asia toisinaan mietityttää, ja siksi rupesin humanistille aivan poikkeukselliseen kvantitatiiviseen tutkimustyöhön: kävin läpi vuoden 2022 Untappd-merkintäni ja tarkistin, mistä jokainen täpätty olut on hommattu.

Tulokset näyttävät tältä:

  • Baarit ja ravintolat 40 %
  • Nettikaupat** 20 %
  • Systembolaget 16 %
  • Olutfestarit 10 %
  • Panimoiden myymälät 6 %
  • Alko 3 %
  • Olutmaistelut 3 %
  • Ruokakauppa 2 %

Tutkimusmetodikseni valitsemani unaarinen lukujärjestelmä, tieteelliseltä nimeltään tukkimiehen kirjanpito, ei valitettavasti kerro mitään suuhuni uponneista litramääristä tai itseeni sijoittamistani euroista. Litroissa mitattuna prosenttiosuudet olisivatkin varmasti erilaisia, sillä esimerkiksi olutmaisteluiden tai -festareiden annoskoot tuppaavat olemaan pieniä, mutta panimomyymälöistä ostan mielelläni litran growlereita. Euromäärissä mitattuna baarien ja ravintoloiden osuus puolestaan olisi varmasti merkittävästi nykyistä suurempi.

Mitä tuloksista sitten pitäisi ajatella? Olen tyytyväinen siihen, että ravintoloiden osuus on suurin, sillä olut tuppaa maistumaan parhaalta hyvässä seurassa ja miellyttävässä ympäristössä muiden ihmisten keskellä. Panimomyymälöiden pieni osuus hieman yllättää ja harmittaakin, mutta toisaalta aika monta Sonnisaarta ja Maistilaa olen maistellut oululaisissa ravintoloissa, joten eivät laadukkaat paikalliset oluet ole maistamatta jääneet. Yksi isku, kaksi kärpästä. Systembolagetin suuri osuus ei puolestaan yllättänyt yhtään. Oulusta ei ole kovin pitkä matka Haaparannalle, ja ajelen joka tapauksessa muutaman kerran vuodessa Luoteis-Lappiin, jolloin Ruotsin monopolin tarjonta on sopivasti matkan varrella. Systembolagetin hintataso, nettiasioinnin sujuvuus ja valikoiman laajuus eteenkin ruotsalaisissa käsityöläisoluissa on melko houkutteleva yhdistelmä.

Kotimaisen alkoholimonopolin 3 %:n osuus on odotetun pieni. Periaatteessa olen sitä mieltä, että Alkosta ei pitäisi ostaa mitään, mutta ihminen on heikko, kun tarjolle tulee jotakin kiinnostavaa, kuten Tujun, Pühasteen tai vaikkapa Schlenkerlan pullotteita. Ruokakaupan osuus on todellisuudessa hieman 2 %:a suurempi, sillä en tietenkään ole täpännyt ihan jokaista mökkiviikonlopun saunakaljaa, vaikka muutoin tunnollisesti näpyttelen maisteluni muistiin.

Nyt kun olen päässyt numerodatan äärelle, asetan alkaneelle vuodelle kolme helposti mitattavaa numeraalista tavoitetta: ravintoloiden ja baarien osuus voisi pysyä vähintäänkin samana, panimomyymälöiden osuus saisi kasvaa vähintään muutamalla prosenttiyksiköllä ja oluen kokonaiskulutuksen soisi parin edellisen vuoden tapaan edelleen laskevan. Tavoitekolmikkoa edistää arpapeli, jota myös Tullin valvonnaksi kutsutaan.

-Jarmo

*Tommi Liimatta: (Suuri) Serkkuteoria

**Pääasiassa Piwne Mosty, Tšekin Beerdome ja Pien Webshop

Leave a Reply