Viime viikolla käsittelyssä olivat alkoholittomat oluet, mutta tällä viikolla heilahdetaan toiseen ääripäähän: Humaloidut kiihdyttää viikossa melkein nollasta noin kymmeneen, kun aiheena on triple IPA.
Kun sessio-IPAssa on alkoholia noin 5 %, IPAssa mielellään yli 6,5 % ja tupla-IPAssa vähintään 8%, Triple IPAssa potkua tulisi olla vähintäänkin 10 %. Näin yksinkertaisia asiat eivät tietenkään ole, sillä olen maistanut useampaa yli kymmenvolttista “tupla-IPAa” sekä myös muutamaa alle kymmenvolttista “kolmois-IPAa”. En edes menisi vannomaan, että triple IPA, TIPA, on oma tyylinsä, sillä triple IPA -nimitys kuulostaa lähinnä markkinamiesten kotkotuksilta. Se kuulostaa siltä, että jokin seksikkäämpi nimi tarvittiin, kun tupla-IPA (tai imperial IPA) alkoi tuntua jokapäiväiseltä.
Jotta tässä kirjoituksessa säilyisi edes pieni tolkku, lienee parasta käsitellä triple IPAa omana tyylinään. Samalla voinkin korottaa panoksia, kärjistää ja todeta, että TIPA melkein mahdoton laji, sillä se on tyyli, jossa alkoholi tulee ikävästi läpi ja joka olisi paljon nautittavampi hieman kevyempänä. Onneksi tämä on kuitenkin vain osatotuus. Seuraavaksi kolme tapaa onnistua:
Tee siitä mehua! Stamm – Limit Break
Stammin Limit Break oli yksi viime vuoden upeimmista olutelämyksistä: pehmeä ja paksu “Triple New England IPA” täynnä trooppisia hedelmiä. Limit Break on vahvuisekseen yllättävän raikasta ja jopa helppoa juotavaa, eikä 9,5 % alkoholia tunnu kuin pienenä lämpönä. Oluen ainoa huono puoli on sen heikko saatavuus.
Humaloi (ja kuivahumaloi) barley wine! Sierra Nevada – Hoptimum
Lainaan omaa Untappd-päivitystäni: “Sitruksinen, makeahko, toffeinen ja huomattavan katkera tupla-IPA. Havujakin, perkele!” Etiketti väittää kymmenisen vuotta sitten ensimmäisen kerran julkaistua Hoptimumia triple IPAksi, mutta pohjimmiltaan se on länsirannikon tupla-IPA tai reilusti humaloitu barley wine. Erinomainen olut joka tapauksessa.
Kaikkea liikaa! Mikkeller 3000 IBU
Reipas humalointi, yli 15 % alkoholia ja tanakka mallasrunko, joka koittaa pitää kaiken kasassa. Mikkellerin 3000 IBU on täysin älytön olut, mutta yllättävän paljon siitä tykkäsin. Näköjään silloin, kun kaiken lyö kunnolla yli, syntyy jonkinlainen (kauhun) tasapaino. Saman sarjan 1000 IBU toimi myös kohtuudella, mutta 0 IBUun kannattaa suhtautua varauksella. Mikkellerin verkkokauppa toimittaa kotiovelle, jos tekee mieli maistaa.
Esimerkkien valossa näyttää siltä, että hyvän kolmois-IPAn saa aikaan uudelleennimeämällä tupla-IPAn, kuten Stamm tai Sierra Nevada tekivät, tai lyömällä kaiken ihan läskiksi Mikkellerin tyyliin. Jos sattuisin saamaan lasiini esimerkiksi Russian Riverin, Monkishin, Other Halfin tai The Veilin tuotteita, kuvani TIPAsta saattaisi laajentua. Siinäpä tavoitetta vuodelle 2020.
Jarmo
PS. En keksinyt yhtään tarpeeksi huonoa TIPAton tammikuu -vitsiä. Pahoittelen.