Brewdog – tähän joku vitsi: Brewdog

Joulusaunan löylytauolla join Anderson Valleyn Boont Amber Alen, takavuosien olutkirjallisuudesta tutun jenkkiklassikon. Vaikka amber ale ei ole minulle kovin tuttu tai erityisen kiinnostava oluttyyli, olut maistui tasapainoiselta, miellyttävältä ja kumman tutulta. Nopeasti välähti: suunnilleen tältä Brewdogin 5AM Saint maistui joskus kymmenen vuotta sitten.

En usko liioittelevani, kun väitän, että Brewdog opetti meidät 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä oluesta innostuneet juomaan ja arvostamaan monia amerikkalaisia oluttyylejä. Tärkein oli tietysti Punk IPA, joka oli varmuudella ensimmäisiä jenkkihumaloituja india pale aleja, joita olen juonut. Myönnettävä on, että Punk IPAa tuli juotua paljon, kun sitä oli tarjolla hanasta ainakin Maikkelissa ja Neverissä* ja kun baarien tarjonta ei vaihtunut samaan tahtiin kuin nykyisin. Karamellisen amber alen ja IPAn lisäksi Brewdog opetti Jack Hammerin kumauttamana rakastamaan karskeja katkerotykityksiä, ja Hardcore IPA oli ensimmäistä askelia tupla-IPAn maailmaan. Näiden lisäksi imperial stoutit tynnyrillä (DOG-sarja) tai ilman (Cocoa Psycho) olivat aikoinaan kiinnostavia tuotteita, jos nyt eivät ihan uranuurtajia ja klassikoita.

Maine ja arvostus eivät kestä ikuisesti. Tämän tietävät esimerkiksi nimeltä mainitsemattomat avaruustähtitieteen emeritiusprofessori ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja, jotka nolaavat itsensä kaikkien alojen asiantuntijoina ja joista toinen tekee hybriksen pahimmassa vaiheessa itsestään naurettavan jopa presidenttiehdokkaana. Jos miettii Valtaojan ja Aaltolan kompasteluita ja kertoo kaiken surkeuden kymmenellä, pääsee aika lähelle sitä, mihin Brewdog on päätynyt, sillä kehitys edelläkävijästä ja hypepanimosta noloksi paskaksi on ollut poikkeuksellisen jyrkkä. Negatiiviset uutiset surkeasta työkulttuurista ja työpaikkakiusaamisesta sekä syytteet tekopyhyydestä ja ahneudesta olisivat paremmassa maailmassa** riittävä syy jättää Brewdogit hyllyyn, mutta ei panimon olutvalikoimakaan ole tänä päivänä mistään kotoisin. Jos ja kun Untappd-merkintöjäni on uskominen, edelliset asialliset Brewdogit olivat muutaman vuoden takaiset Tiramisu Crew ja Off-Duty King. Kuvassa komeileva ja äskettäin nauttimani Dog I on sekin kieltämättä erittäin hyvä, mutta Dog I on pullotettu jo vuonna 2020. Panimon nettisivujen perusteella Brewdogilla on tarjolla uusiakin tuotteita, mutta ei mitään, mikä herättäisi mielenkiinnon tai ostohalut kiireisessä internet-ajassa, jossa kaikista maailman oluista voi ainakin haaveilla ja jossa iso osa kiinnostavista oluista on myös saatavilla.

Brewdogin nettikaupan paraatipaikalla seisovat edelleen Punk IPA, Hazy Jane, Lost Lager ja muut vanhat tutut.

-Jarmo

*St. Michael ja Never Grow Old. Aikoinaan St. Michael vaihtoi vakiovalikoimansa Punk IPAn Thornbridgen Jaipuriin, mikä harmitti suunnattomasti. Vielä enemmän tietysti harmitti Never Grow Oldin lopettaminen vuonna 2015.

** Ostan edelleen Foundersin KBS:n, jos sellainen tulee vastaan.

1 thought on “Brewdog – tähän joku vitsi: Brewdog

Leave a Reply