• 

Jos minulta kysytään lempipanimoa, nimeän Foundersin ilman epäröintiä. En siksi, että Founders Brewing Company olisi panimoista hypetetyin, sympaattisin ja ajankohtaisin tai siksi, että joisin erityisen paljon Foundersin oluita, vaan enimmäkseen siksi, että Founders sattui olemaan minun kannaltani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Vuonna 2014 oluita kohtaan tuntemani kiinnostus alkoi muuttua harrastukseksi, ja samoihin aikoihin Alko otti valikoimiinsa Foundersin Centennial IPAn, johon ihastuin heti. Viitisen vuotta sitten hyviä ipoja oli jo saatavilla, ja kuskasinkin Systembolagetista muun muassa Omnipollon Nebuchadnezzaria ja Ska Brewingin Modus Hoperandia pullo- ja tölkkitolkulla Ouluun. Edellä mainittuihin verrattuna Centennial IPAn etu oli se, että sitä sai lähi-Alkosta muutamalla eurolla. Ja kyllähän se maistui: noin kahden vuoden aikana täppäsin Centennial IPAn Untappdiin 31 kertaa 4,5 palluran keskiarvolla. Aika monta taisi jäädä täppäämättäkin.

En ole maistanut Centennial IPAa kolmeen vuoteen, mutta se epäilemättä edelleen herättäisi hyviä muistoja ja lämpimiä tunteita. Toisaalta veikkaan, ettei Centennial IPA nykyisessä IPA-vyöryssä enää herätä yhtä voimakkaita reaktioita tuoreissa olutharrastajissa. Founders ei kuitenkaan ole yhden IPAn varassa, vaan laatuolutta oli minullekin luvassa lisää: Dirty Bastard Scotch Ale, Porter, Imperial Stout, Breakfast Stout ja Curmudgeon Old Ale ovat kaikki huippuoluita ja lajityyppiensä kärkitavaraa edelleen. Valitettavasti mitään näistä ei ole enää saatavilla sen enempää Alkosta kuin Systembolagetistakaan.

Oikean ajoituksen ja mallikkaan perusvalikoiman lisäksi Foundersin aseman suosikkinani varmistivat viimeistään tynnyrikypsytetyt oluet, jotka heikoimmillaan, rommitynnyröity imperial IPA Barrel Runner, ovat maukkaita ja parhaimmillaan (Kentucky Breakfast Stout) parhaita, vaikka KBS:n vuosikertojen välillä tuntuukin olevan pientä vaihtelua ja vaikka suurin hehku KBS:n ympäriltä onkin saatavuuden parannuttua hieman hiipunut. Lämpimät muistot minulla on myös bourbon- ja vaahterasiirappiastioissa pyörineestä Frootwood-kirsikkaoluesta sekä Canadian Breakfast Stoutista, valaasta, jonka keväällä sain viimeinkin käsiini.

Miltä sitten maistuu uusin tynnyrisarjalainen, tequilatynnyröity limellä ja agavella maustettu imperial gose Mas Agave?

Tuoksussa vastaan tulee voimakas lime ja tequilan aavistus. Maku puolestaan on limesorbettia tequilan ja suolan puraisulla. Pienikuplainen olut tuntuu pehmeältä ja miellyttävältä. Tequilasta huolimatta tämä ei ole lainkaan alkoholinen, vaan 10 % on erittäin hyvin piilossa.

Mas Agave on hauska ja maistuva olut, joka vain paranee lasin tyhjentyessä ja jota voi huoletta suositella sourien ja cocktailien, erityisesti margaritan, ystäville. Mielestäni olut on vahva neljäkauttaviis ja ansaitsee taputukset olalle, mutta kyllä Founders on silti parhaimmillaan silloin, kun tynnyriin päätyy tummempaa olutta.

Jarmo

PS. Black IPAn soisi nousevan haudastaan ja Founders saisi ottaa planeetan parhaan black IPAn, Dark Penancen, takaisin tuotantoon.