Ennen kaikki oli paremmin. En pidä hirveästi Esko Valtaojasta, mutta yhdessä asiassa hän on oikeassa. Edellinen lause on täyttä puppua. Suurimmaksi osaksi olen erittäin tyytyväinen, että olen syntynyt juuri nyt, enkä menneisyydessä.
Kyllä ei ollut ennen paremmin, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Viskiharrastuksen myötä olen huomannut, että tietyissä nautintoaineissa ennen yksinkertaisesti oli paremmin. Kannattaa pyörähtää vaikkapa viskihuutokaupassa, jotta näkee ilmiön omin silmin.
Olut on kuitenkin tuoretuote ja harva haikailee oluen suhteen menneisyyteen. Me elämme itseasiassa historiallisesti erittäin mielenkiintoista aikaa oluen suhteen, ja on mielenkiintoista päästä osaksi juuri tätä oluen aikajatkumoa. Itse ainakin poimin lähikaupan hyllyltä mieluummin pienpanimo-oluita ja kirjoitan niistä internettiin, kuin jännitän, saako Karhua muualla kuin Porissa.
ESB on porttiolut
Menneisyydestä löytyy meillä kaikilla muistoja, joihin on kiva palata. Moni muistelee mielellään oman olutharrastuksensa alkuaikoja ja uusia ihmeellisiä makuelämyksiä. Yksi olut nousee näissä keskusteluissa lähes aina esille: Fullers ESB. Esimerkiksi tämän blogin ensimmäisessä postauksessa Eclipse Aleworksin tyypit muistelivat kaiholla ensimmäistä ESB-tuoppia. Samoin Jano-podcastissa ihmeteltiin aikoinaan ESB:n tärkeyttä suomalaiselle olutharrastajalle.
ESB on tärkeä olut myös minulle. Oma olutharrastukseni on mennyt suurin piirtein kaavalla bulkki -> Guinness -> ESB -> helvetti irti. Yhä tasaisin väliajoin ostan ”espin” ja nautin sen kaikessa rauhassa. Mahtava olut.
Past Masters 1981 ESB
Fullersin Past Master -sarja on tuonut olutharrastajien lasiin vanhoja Fullersin reseptejä. Ne harvat, joita olen päässyt maistamaan, ovat olleet erinomaisia. Niinpä innostus oli suuri, kun ESB 1981 pärähti Alkoihin. Olut on kunnianosoitus Fullersin panimomestari John Keelingille, joka tuli taloon 1981 ja siirtyi eläkkeelle viime vuonna.
Reittausblogi listasi reseptiikan erot omaan juttuunsa niin kätevästi, että lainaan pätkän tekstistä:
”Reseptiikassa on pieniä eroja. Nykyisen ESB:n maltaiksi kerrotaan Pale, Crystal ja Chocolate, kun vuoden 1981 versiossa on vain Pale ja Crystal. Olisiko Past Masters sitten väriltään hieman vaaleampi – se selvinnee kohta, kun kaadan oluet laseihin. Humalalajikkeet ovat molemmissa samat: Target, Goldings, Northdown ja Challenger. Vahvuutta nykyisellä ESB:llä 5,9% ja Past Mastersilla 5,5%, eli sitä löytyy kauppojenkin hyllyiltä – siis löytyy jos löytyy, omani tilasin Alkon verkkokaupan kautta, kun ei missään muualla tullut vastaan. ”
Olen juonut oluen muutaman kerran, ja se on ollut hirveä pettymys. Annan oluelle vielä yhden mahdollisuuden: Miltä se maistuu nyky-ESB:n kanssa rinnakkain?
Lähdetään liikkeelle ihan oluen suutuntumasta. Vuoden 1981 versiossa on merkittävästi enemmän happoja. Itse tykkään nykyisen version suhteellisen flätistä lähestymistavasta. Nykyisessä on toffeemaista maltaisuutta, joka taittuu tyylikkääseen humalointiin, ja tuo mieleen kuivatut hedelmät ja ripauksen jouluisia mausteita. Vuoden 1981 versiossa makuprofiili on mielestäni jyrkempi ja kuivempi. Brittihumalat pääsevät vanhassa versiossa myös paremmin esille, mutta kokonaiskuva ei minusta ole yhtä hyvin tasapainossa.
Eniten vanhassa reseptissä häiritsee se, että se tuo mieleen omat brittihumalavetoiset kotiolutkokeilut. Uusi resepti on mielestäni joka osa-alueella askeleen vanhaa edellä. Hienoa kuitenkin, että tällaisia klassisia reseptejä tuodaan oluenystävien iloksi markkinoille. Jos ei muuta, niin se opettavat arvostamaan nykyhetkeä ja lopettamaan haikailun ”vanhoihin hyviin aikoihin”.
Alla tärkeää lisäluettavaa:
http://www.reittausblogi.info/2018/12/vertailussa-fullers-esb-ja-past-masters.html
https://olutkellari.blogspot.com/2018/12/fullers-past-masters-1981-esb.html