Osallistuin ensimmäistä kertaa virtuaaliseen tastingiin. Koronan aiheuttama poikkeusaika on siirtänyt työpalaverit, harrastukset ja illanistujaiset virtuaalisille alustoille – hätä keinot keksii. Usein on kuullut ihmisten kuitenkin sanovan, että koneella istuminen saa jo riittää – sekin kun on pidemmän päälle raskasta.

Eri olutseuroilla olisi ollut virtuaalisia maisteluita tarjolla muun muassa vapun tienoilla, mutta aikataulut eivät sopineet omien kanssa yhteen. Siksi innostuin varaamaan paikan Juomapuohen olut- ja suklaatastingistä lauantaina 16.5. Konsepti toimi niin, että torstai-illasta lauantai-iltaan oluet ja suklaat oli ostettavissa ja haettavissa Juomapuohesta paikan päältä ja lauantai-iltana Reeta piti tastingin Juomapuohen Facebook-liven kautta eventissä. 

Kaljat ja konvehdit

Ensimmäisenä plussaa ideasta: neljän oluen kaveriksi oli paritettu neljä suklaata (konvehtia). Ennen kaikkea tässä tastingissä kiehtoi sisältö. Osallistuin sokkona – en löytänyt oluita ja suklaita eriteltynä ilmoittautumisvaiheessa, mutta mietin, että tästä maksaa mielellään 35 euroa oli oluet mitä tahansa. 

Ennakko-odotus oli, että tarjolla olisi tummia oluita, koska ne stererotyyppisesti liitän suklaaseen – ja aika usein juustoihinkin. Tastingiin olikin kuitenkin valittu golden ale, APA, hapan olut ja oyster stout.

Neljä konvehtia tuntuu äkkiseltään pieneltä määrältä suklaata, mutta kun niihin orientoitui maistumielellä, niistä riitti moneen suulliseen ja jopa parin eri oluen kanssa maisteltavaksi. Konvehdit oli valittu paikallisen, oululaisen Chocosomnian valikoimasta, mikä ilahdutti. Koko firma oli minulle uusi tuttavuus.  

Konvehdit olivat melko erikoisia (valkosuklaamainen ruby-suklaa, maitosuklaa-kinuski, tummasuklaaterva, valkosuklaa-salmiakki), mikä oli sekä hyvä että huono asia. Koska kyseessä oli ensimmäinen olut-suklaa-aiheinen tasting, o selisin ehkä toivonut enemmän perusmakuja ja kokemuksen: näin nämä perusmaut toimivat ristiin. Toisaalta parit olivat niin erikoisia, että kaikilla oli takuulla mielipide kunkin yhdistelmän toimivuudesta. Itse en lämmennyt (vielä) vaaleille oluille suklaan kanssa, mutta sour toimi – niin kuin juustoillekin lähes aina.

Virtuaalinen kommunikaatio 

Tastingin idea on tietysti siinä, että makukokemukset pääsee jakamaan. Koska tastingin luonne on sosiaalinen, stream-versio hieman epäilytti. Tällä kertaa Reeta striimasi tastingin Facebook-liveen ja osallistujat pystyivät kommentoimaan kommenttikentässä eli chätissä. Itse olisin odottanut jotain palvelua, jonka kautta olisi voinut päästä videokuvan avulla näkemään muutkin osallistujat ja jolloin olisi päässyt juttelemaan myös mikin kautta. Se johtuu siitä, että olen erittäin sosiaalinen ja valitsen aina mieluummin kasvokkaisen tapaamisen kuin virtuaalisen.

Toisaalta monelle muulle “seuraa ja kommentoi halutessasi” -tyyppinen ratkaisu voi olla toimiva. Tällaisessa tilanteessa ei ole pakko sanoa mitään, mikä voi olla erittäin mukavaa osalle osallistujista. Toisten kommentteja pystyi kommentoimaan ja tastingin vetäjä seurasi jatkuvasti kommentteja, joten välillä kommentointi tuntui keskustelunomaiselta.

Itse en tuntenut ketään muista osanottajista, joten minunkin helpotuksekseni tällä kertaa jäi pois sellainen “kenen kanssa voisin vaihtaa ajatuksia ja kenen viereen istahtaa” -hämmennys. Nyt – ilman mikrofoneja –  ei myöskään ollut päällepuhumista, mitä kohtalaisen isolla ryhmällä helposti etänä tulee ongelmaksi.  

Itsellekin kokemus siitä, että (setin noutamisen jälkeen) ei ole pakko varata aikaa liikkumiseen ja laittautumiseen, oli positiivinen. Mikä ajansäästö, mikä helppous, miten kivaa testailla oluita kollareissa kotikeittiössä. Jos ensi kerralla valinnanvaraa jo on, valitsen kuitenkin kasvokkaisen version.

Kotitasting etänä?

Kaiken kaikkiaan virtuaalinenkin versio tastingistä toimi, ja palvelusta myös maksoi mielellään. Se, että joku on perannut ja valinnut maisteltavat tuotteet ja osaa kertoa niistä, on yksi tärkeä osa ohjattuja maisteluita. Nyt heräsi myös into koti-Zoom-maistelun järjestämiseen: moni kaveri asuu eri paikkakunnalla, olisikohan tästä konseptista myös koronanjälkeistä iloa?

Tästä tastingistä sai konkreettisempaa inspiraatiota ylipäätään mahdollisiin tuleviin masteluihin. Oyster stout eli ostereilla maustettu, hieman suolaisehko ja hitusen levältä hulmahtava olut oli sen verran erikoinen tapaus, että näitä täytyy päästä maistamaan uudelleenkin. Lisäksi Coolheadin Licorice raspberry sour ja salmiakkinen suklaa oli niin älytön kombo, että näitä täytyy jonkinlaisena variaationa päästä maistamaan uudelleenkin.

–Tanja