Mitä tipaton opetti olutharrastuksesta?

Huomenna juon tämän!

Olen harrastanut koko aikuisikäni alkoholeja. Harrastukseen liittyy dilemma, jota jokaisen alkoholiharrastajan kannattaa miettiä: alkoholi on terveydelle haitallinen hermomyrkky, jota ei voi lääketieteen näkökulmasta suositella kenellekään edes pienissä määrin. 

Tämä yhtälö nousee esille usein vuodenvaihteen tienoilla, kun lehdet revittelevät “tipattomalla tammikuulla”. Itse vietin tänä vuonna tipattoman tammikuun. Mitä ajatuksia kuukauden luova tauko toi olutharrastukseen?  

Kuukausi ilman alkoholia ei liene kenellekään terveelle aikuiselle mikään ongelma tai saavutus. Mutta entäpä kuukausi ilman lempiharrastusta? Koska sitähän tällaisille olut minulle on. 

Tämän harrastusaspektin ratkaisin yksinkertaisesti korvaamalla olueen käytetyn ajan muilla harrastuksilla. Se oli itseasiassa oikein piristävää. Sain edistettyä musaproggiksia ja pelattua ihan liikaa tietokoneella. Itseasiassa niin paljon, että puolisoni kysyi minulta tällä viikolla, että “onko sulla kaikki ok, kun oot ollu tässä kuussa kaikki viikonloput vaan yksin kotona”. 

Tuo lausahdus oli itseasiassa hätkähdyttävä. Onko tosiaan niin, että olen sitonut kaikki tosielämän sosiaaliset kontaktini olutharrastukseen ja kun “mitä mies, kaljalle?” oli keinovalikoimasta pois, erakoiduin kotiin? Ajatus oli ehkä jopa vähän surullinen ja aion tehdä asialle jotain. 

Toisaalta se kertoo myös alkoholin hyvistä puolista. Alkoholi on sosiaalinen liima, joka sitoo ihmisiä ja ryhmiä toisiinsa. Saunassa ja kaljalla suomalainen mies kertoo syvimmät murheensa ja tuntee muutenkin olevansa sosiaalisesti hyväksytty. 

Tauko myös vieraannuttaa harrastuksesta. Kun ei ole kuluttamisen motiivia, ei jaksa oikein seurata olutmaailman tapahtumiakaan ja nyt tuntuu, että on skenestä jo ihan pihalla. Vaikka ei kuukausi niin pitkä aika ole, näyttää esimerkiksi olutsome jo ihan oudolta. 

Tärkeimpänä alkoholin käyttötarkoitus itselle on sen rooli porttina arjen ja juhlan sekä työn ja vapaa-ajan välillä. Kun perjantaina menee afterworkeille, se ensimmäinen olut on sosiaalinen markkeri sille, että työt ovat nyt tältä viikolta ohi ja on aika keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiin. Tästä ei tietystikään luopunut, vaan käytin tähän kypsästi energiajuomia ja sokerittomia limonadeja. Ne toimivat paremmin kuin odotin. 

Aionko lopettaa oluen juonnin? No en tietenkään. Rosa Meriläistä lainatakseni “nousuhumala on ihanimpia tunteita, mitä voi olla, ja kaikki sen tietää.” 

Huomenna ensimmäinen helmikuuta korkkaan vuonna 2018 pullotetun Orvalin ja alan rakentamaan suhdettani oluenjuontiin uudestaan yhtä kokemusta rikkaampana. 

P.S. Joku irvileuka kyseli, että miksi en juo tipattomalla alkoholitonta olutta. Vastaus: Olen täpännyt kolmenumeroisen määrän alkoholittomia ja Pepsi Max ja Vichy Original on parempaa kuin yksikään alkoholiton olut. Prove me wrong! 

Leave a Reply