Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty, mutta tällä kertaa kävi niin, että hyvissä ajoin ostetuista juna- ja lauttalipuista huolimatta toteutuksessa jäi parantamisen varaa. Lähdimme nimittäin reissuun iltajunalla päättäjäispäivän jälkeisenä sunnuntaina juuri, kun Tallinn Craft Beer Weekend oli päättynyt ja kun MM-finaalin kiekko tippui jäähän. Junan netti onneksi kesti sen verran, että pystyin katsomaan koko pelin, ja Tallinnassa Kohtissa ja Pudelissa oli festareiden rippeitä vielä jäljellä. Näistä jämistä Schlenkerla, Lervig ja Lindheim Ölkompanin siideri kelpasivat oikein hyvin, mutta Mad/Mead Scientistin monilla mausteilla sotketut juomat eivät oikein kiinnostaneet. Mutta samapa se Tallinnalle, kun tarkoitus on kirjoittaa Tartosta.
Ainakaan arkipäivisin Tartto ei ole helpoin olutkohde, sillä isoin osa paikoista vaikuttaa avautuvan vasta viiden korvilla. Ensimmäisenä iltana istahdimme Puhaste Kelderin patiolle aivan Tarton ydinkeskustassa haistelemaan tunnelmaa. Parin NEIPA-annoksen perusteella Puhaste tekee mallikasta sumukaljaa, mutta panimon vahvin osaaminen on tietysti mörköosastolla, ja tästä ruisviskitynnyröity Nectar Noir oli mainio osoitus. Mielestäni Tarton toimipiste on Tallinnan Puhaste Taproomia viihtyisämpi ja olutvalikoimakin on Tartossa hieman laajempi. Pieni annos NEIPAa näyttää Tartossa maksavan 1,5 euroa vähemmän kuin Tallinnassa, joten hintaeroa on jonkin verran.
Ainoa arkisin hitusen aikaisemmin avaava paikka on Gambrinus Beer Shop, jossa on kolme hanaolutta ja melko laaja valikoima pullo- ja hanatuotteita. Vaikka Gambrinus on kiva puoti tuliaisjuomien ostamiseen, siellä ole yhtään pöytä- tai tuolipaikkaa, joten paras ratkaisu on ottaa kylmäkaapista olut tai pari ja siirtyä yliopiston päärakennuksen viereen Pirogoviin, joka ilmeisesti on koko Viron ainoa puisto, jossa saa laillisesti nautiskella mietoja alkoholijuomia. Tuletornin ja Paihalasin yhteistyö-lager oli tähän puuhaan mainio tuote.
Vaikka Käblikun oluet eivät ole minua koskaan vakuuttaneet, Pirogovi-puistosta suuntasimme Ihamaru Pizza & Käbliku Brewery Taproom -nimellä paiskattuun paikkaan ihan vain siksi, että se aukesi jo neljältä. Pieni annos Kalew-balttiportteria hanasta maistui ihan hyvin, mutta Absurd IPA näytti sahdilta eikä maussa ollut tuntuvasta katkeruudesta huolimatta suuria ilon aiheita.
Ihan Käblikun hanahuoneen vieressä oli onneksi Anderson’s Taproom, josta sai pari kivaa ja puhdasta lageria puhdistamaan suuta ja piristämään mieltä. Melko kattavassa hanavalikoimassa näytti lagereiden lisäksi olevan muitakin kevyehköjä kesäjuomia, mutta hyllyillä komeili myös pitkä rivi panimon vahakorkkipulloja. Piipahduksen arvoinen paikka!
Parin päivän visiitin aikana emme ehtineet kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin, koska esimerkiksi Karlovan Barlova oli ohi kävellessä vielä kiinni. Hankalien aukioloaikojen lisäksi syytä oli myös siinä, että olimme molemmille illoille tehneet ravintolavarauksen, emmekä ruokailun ja viinien jälkeen tarvinneet iltakävelyä kummempaa aktiviteettia. Bilettäminen jää siis seuraavaan kertaan, ellei jäänyt jo edellisiin. Edellistä edeltävään kertaan kuului myös visiitti A. Le Coqin panimolle ja museoon, joka on suositusten arvoinen kohde, elleivät melkein 20 vuoden takaiset muistikuvat pahasti petä.
Tartto on todella kiva kaupunki, jossa siirtymät paikasta toiseen hoituvat helposti kävellenkin, mutta pelkästään oluen perässä matkaavan ei välttämättä kannata lähteä Tallinnaa kauemmas. Kirjoittelen tätä tekstiä torstaina aamupäivällä bussissa matkalla takaisin Tallinnaan, jossa luvassa on ainakin ensimmäinen visiitti Tuletornin panimolle sekä luultavasti myös paluu Pohjalan BBQ-eväiden ja maisteluannosten pariin ennen paluuta Ouluun.