Tämä on heitto on jo pariin kertaan käsitelty tässä blogissa, mutta aion käyttää sitä vielä ainakin kerran.

Joskus ennen pandemioita, kun maailma oli vielä hyvä, istuttiin blogitoveri Jarmon kanssa Juomapuohessa paneelikeskustelussa jutustelemassa olutkulttuurista, somesta ja muusta muka tärkeästä. Tuolloin Jarmo heitti puoleksi leikillään ilmoille ajatuksen, että Oulu on Suomen paras olutkaupunki.

Vaikka heitto aiheutti tuolloin hiukan hymähtelyä, se oli asia, josta pystyi vakavasti keskustelemaan. Maistila ja Sonnisaari olivat Suomen top 10 panimoita, Hailuoto teki omaa juttuaan, Haukiputaalla oli aloittanut Panimo Narri ja Mallaskellarin pannutkin puksuttivat hanatuotteita. 

Baaripuolella Juomapuohi tarjosi Suomen mittakaavassa melko uniikin tavan hankkia oluita. Baaridinosaurukset, kuten Leskinen ja St. Michael, olivat hiljalleen heränneet olutkulttuurin muutokseen ja hanoista sai uusinta trendi-ipaa. Rooster oli valittu Suomen parhaaksi olutbaariksi ja Mallaskellari tarjosi oman näköisensä vaihtoehdon Oulun baarikenttään.

Baareissa oli jos jonkinnäköistä tasting-tapahtumaa ja paikalliset yritykset teettivät paikallisilla panimoilla yrityslahjoiksi kaljaa. Samaan aikaan PintPlease yritti tosissaan nousta reittaussovellusten höyhensarjalaisesta isojen poikien kerhoon.

Pienet toripolliisin muotoiset lasit päässä ajatus Oulusta Suomen olutpääkaupunkina ei tuntunut pähkähullulta idealta.

Viime viikolla päädyimme blogin suhteen päätökseen, että Olutkaupunki Oulu -sarjaa ei enää kannata kuukausittaisena julkaisuna jatkaa tapahtumien vähäisyyden vuoksi. Sonnisaaren lopetettua paikallisia uutuuksia ei tule tarpeeksi, että maksaisi vaivaa. Varsinkin, kun Hailuodon Panimo ei tyylilleen uskollisena laita joka viikko uutuutta ulos.

Tämä sai miettimään Oulun nykytilannetta. Surullisena on todettava, että Oulusta ei voi enää puhua mitenkään Suomen olutpääkaupunkina (toim huom. ensin vietiin Capital of Northern Ostrobothnia ja nyt tämä. Ei ole helppoa olla oululainen.). 

Panimoiden karsiutumisen lisäksi oma perstuntuma on, että myös muu olutkulttuuri on kaupungissa ottanut askeleita ankeampaan suuntaan. Tämä voi johtua yleisestä pienpanimobuumin hiipumisesta, mutta omaan silmään esimerkiksi tasting-tapahtumia on baareissa ollut tänä vuonna vähemmän. Samoin ei niin asiaan vihkiytyneistä ravintoloista on poistunut se ennen pakollinen “paikallinen” hanasta.

Tällä viikolla kuulin syrjäkorvalla naapuripöydästä keskustelun eräässä baarissa, jossa todettiin olutvalinnan osuneen “tähän paikalliseen”. Pöydällä oli purkki Toppila-olutta. Keskustelu on tämän syksyn masentavin.

Humaloidut tietää, että asioiden jauhaminen pelkästään negatiivisesta näkökulmasta johtaa apatiaan, joka armageddonin alkusoitto kaikille kulttuuri-ilmiöille. Jotta Oululaiselle olutkulttuurille ei käy “kössit”, tässä kolme vinkkiä olutkulttuuria edistävään toimintaan.

• Osta paikallista olutta. Meillä on kaksi hyvin erilaisen profiilin omaavaa panimoa, jotka molemmat tekevät hyvää olutta. Juokaa Nailoa, juokaa Hailuodon Panimon oluita.
• Osta, ja ennen kaikkea vaadi, paikallista olutta myös käydessäsi baarissa. Jos lempiravintolastasi saa vain Toppilaa, pyydä ystävällisesti hankkimaan Hailuotoa ja Nailoa.
• Järjestäydy. Jos yhteisöllinen tekeminen on sun juttu (mun ei oo), niin Oulun Olutseuraan liittyminen on helppo vaihtoehto. Järjestä kaveripiirille/työporukalle maisteluiltoja. Puhu oluesta ja ilmiöistä sen ympärille. Ole näkyvä.

Jos sinulla on käytännönvinkkejä oululaisen olutkulttuurin elvyttämiseen, niin laita ihmeessä kommentteihin!