Koronavuosi on ollut ankea monille olutalan toimijoille, myös kaikista kovimmille jenkkipanimoille. Kun kotimarkkinat eivät vedä entiseen tapaan, esimerkiksi Equilibriumin, Fremontin, Trilliumin ja Other Halfin tuotteita on riittänyt myös eurooppalaisille nettikaupoille ja kahta viimeksi mainittua myös suomalaisiin olutravintoloihin jopa Ouluun asti. Asiakas aistii paistetta risukasassa ja pilven hopeareunuksen ainakin siitä päätellen, että Instagramin oluttilit, Suomen olutharrastajien FB-ryhmä sekä Untappd-syötteeni on pursunnut kuvia samoista oluista ja tölkeistä.
Edellä mainitut panimot tuottavat olutta, joilla on maine. Maine puolestaan luo kovat odotukset. Voiko tästä pettymättä selvitä?
Equilibriumia ja Other Halfia pääsin testaamaan ja hyväksi havaitsemaan parin vuoden takaisella New Yorkin reissulla, mutta Trilliumista olen tätä ennen kuullut vain tarinoita. Emmin nettitilausten kanssa niin pitkään, että oluet ehdittiin myydä loppuun, mutta onneksi Roosterissa tarjontaa riitti ainakin vielä viime viikolla.
Kun vajaa puoli litraa IPAa maksaa reilut 18 euroa, ensireaktio on “No ei saatana”. Toinen ajatuskulku johdattaa pohtimaan, kuinka monta kertaa olen baarireissulla käyttänyt kakskymppisen johonkin paljon turhempaan, tyhmempään tai huonompaan tilaukseen. Aika monta, luulisin. Eikä korkeasta hinnasta lopulta jää kovin suurta katetta baarille tai maahantuojalle, kun panimo tarvitsee osansa ja lentorahditkin maksavat varmasti maltaita. Päädyn tulkitsemaan tilanteen siten, että baarien ja maahantuojan kohdalla kyse on pikemminkin asiakaspalvelusta ja rakkaudesta lajiin kuin rumasta riistosta. Tässä vaiheessa Trilliumin pyytäminen baarimikolta alkaa vaikuttaa järkiteolta.
Ensimmäiseksi Trillium-kokemukseksekseni valikoitui Dot Ave, joka oli maisteluhetkellä tasan kuukauden ikäinen. Dot Ave oli paitsi erinomainen olut myös hieman yllättäen kaikkien kehujen ja odotusten väärti. Harvoin on hedelmä (lähinnä appelsiini), havujen tyyppinen vihreämpi tavara, katkeruus, raikkaus, paksu suutuntuma ja erinomainen juotavuus näin näppärästi samassa paketissa.
Palataan lopuksi vielä hintoihin. Harrastukseni alkumetreillä reilut 10 vuotta sitten olut tuntui helposti lähestyttävältä – ei niin hienostelevalta kuin viinien maistelu eikä niin kalliilta kuin viskiharrastus. Olueen oli varaa myös opiskelijalla. Kaltaiselleni keskiluokkaistuneelle ja keski-ikääntyvälle oluenystävälle parikymppinen yhdestä tölkistä silloin tällöin ole mikään ongelma, mutta nuoremmille ja/tai aloitteleville harrastajille hinta saattaa nousta esteeksi. Ei minulla ainakaan olisi opiskeluaikoina ollut varaa Trilliumiin tai Other Halfiin. Jos hintahaitarin yläpäässä on tarjolla hypeä ja huippulaatua, kukapa sitä haluaisi harrastella esimerkiksi parin euron nokialaisilla tai edes vitosen laatuoluilla?
Jarmo