Valencia on houkutellut minua siitä asti, kun useampi vuosi sitten näin puolisoni työreissunsa lomassa ottamia kuvia. Myöhemmin katsoimme Westworldia, jonka kolmas kausi kuvattiin osittain Ciudad de las Artes y las Ciencias -kompleksissa, eikä se ainakaan vähentänyt kaupungin viehätystä. Onhan tuonne päästävä!

Minulla oli syyskuun lopulle lomaviikko jemmassa, ja yhtenä sateisena loppukesän sunnuntaina katselin matkoja Eurooppaan. Selailin aluksi Berliinin, Münchenin ja Prahan lentoja mutta hoksasin, että matkustaminen syyskuun lopussa mihinkään näistä tarkoittaa sitä, että saattaapi se sattaa sielläkin. Missä ei sada? No Valenciassa!

Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, ja sen metropolialueella asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä. Turistejakin tietysti on liikkeellä, mutta mitään La Ramblan kaltaista hässäkkää ei pääse muodostumaan ainakaan enää syyskuun loppupuolella. Elo on leppoisaa, lämpöä piisaa ja aurinko paistaa, mutta onko teillä mitään ipoja hanassa?

Kaupungin ison craft-pulputtamo vaikuttaa olevan Tyris, jonka Tyris on Tap on varsin asiallinen ravitsemusliike aivan vanhan kaupungin ytimessä. Amor Amargo on erinomainen tulkinta perinteisestä länsirannikon IPAsta, mutta siellä ja muualla nautitut muut Tyrikset eivät päässeet lähellekään samaa tasoa. Jos olutta lähestyy perinnetietoisesti ja varovaisesti, kukaan ei pääse pahastumaan, mutta suuria elämyksiä ei myöskään synny. Aivan Tyris on Tapin vieressä sijaitsee The Market Craft Beer, jossa vaikutti olevan sekä valikoima että fiilis kohdillaan. Valitettavasti oli kuitenkin lauantai, monet paikat sunnuntain tai alkuviikon kiinni, kauhea nälkä ja reissussa iskevä tunne siitä, että on pakko jatkaa matkaa ja yrittää nähdä mahdollisimman paljon, joten maistoin vain pienen oluen. Oli kyllä tarkoitus käydä uudestaankin, mutta minun kulkureittini ja baarin aukioloajat eivät enää ensimmäisen päivän jälkeen kohdanneet.

Aukioloajoista sellainen varoitus, että monet olutravintolat aukeavat varsinkin arkisin verrattain myöhään ja ovat tosiaan joko sunnuntain tai alkuviikon kiinni, joten bilettämistä kaihtavalle ja rauhallista maistelua suosivalle yksinmatkaajalle Valencia voi olla vähän hankala. Kaupunki on myös melko laaja, joten askeleita tulee väistämättä ja isoja teitä tupsahtaa ylitettäväksi melko usein. Julkinen liikenne tietysti auttoi, mutta parhaimpina päivinä kävelin silti yli 30 000 askelta. Jos olut kiinnostaa, kannattaa pienestä välimatkasta huolimatta suunnata vanhan kaupungin alueelta melko nopeasti kohti Russafaa.

Russafan ravintola- ja baaritarjontaa ei yhdellä reissulla ehdi testaamaan, mutta vastaan tuli esimerkiksi italialaista sapuskaa ja pelkästään italialaisia oluita tarjoava Ruzanuvol, espanjalaisia oluita myyvä ja karkkia tapaksinaan tarjoava Bukowski Craft Beer Bar, mahdollisesti pramein pullokauppa, jossa olen ikinä käynyt La Boutique de la Cerveza sekä Olhöps, hopsösti nimetty moderni craft-keidas, jollaisia löytyy käytännössä jokaisesta isosta eurooppalaisesta kaupungista. Jos odottaa pastellivärejä, pientä purtavaa, Radio Helsinki -henkistä soittolistaa ja kattavaa mutta hitusen yleistä hintatasoa kalliimpaa olutvalikoimaa, ei varmasti tule pettymään.

Kiinnostavia paikkoja oli toki Russafan ulkopuolellakin. Vaikka blogitekstin puitteissa teleporttaillaan lokaatiosta toiseen kuin Game of Thronesin viimeisellä kaudella, oikeassa elämässä siirtyvät olivat verrattain pitkiä. Olhöpsia hieman rosoisempi mutta samanhenkinen olutravintola on Algirosissa sijaitseva Valhalla, jossa on hyvä valikoima paikallista sumukaljaa ja kiinnostavana yksityiskohtana Pilsner Urquellin kurssittama baarihenkilö ja tarjolla olleet Urquellin Mlíko, Šnyt ja Hladinka -kaadot. Maininnan arvoinen on myös avauskappaleesta tutun taide- ja tiedekeskuksen läheisyydessä sijaitseva Sanders, jossa mahansa voi täyttää intialaisella kasvisruoalla ja janonsa sammuttaa esimerkiksi Midsommar Öl -NEIPAlla. Ravintolaa pyörittää intialaistaustainen kokki, ja oluen nimen selittää ruotsalainen olutvastaava. Pieniä eriä tekevä panimo on ravintolan kanssa samoissa tiloissa, ja olut oli odotuksiini nähden yllättävänkin onnistunut.

Vaikka Valenciasta voi löytää kivoja olutravintoloita ja kiinnostavaa tarjontaa, ei valikoima missään nimessä pärjää esimerkiksi Barcelonalle tai edes Helsingille. Kaupunkiin ei siis kannata suunnata pelkän oluen perässä, mutta jos esimerkiksi kaupunki- ja rantaloman yhdistäminen, jalkapallo, aurinko, hyvä ruoka, arkkitehtuuri tai leppoisa hengailu kiinnostaa, Valencia on hyvinkin isojen suositteluiden arvoinen matkakohde.