Tsekki on itselle ollut pitkään katsomaton mutta kiinnostava olutkortti. Se on ytimeen asti olutmaa – Pilsner Urquelit, Budejovickyt, Staropramenit ja Velkopopovickyt ovat perussanastoa, ja nyt myöhemmin mieleen ovat tulleet myös Vinohradskyn ja Sibeerian kaltaiset craftimmat panimot. Lokakuisen Prahan reissun pääsyy liittyi työhön, mutta onneksi lääkeainetutkimusaiheiden sivussa ehti varovasti tarkastella kaupunkia ja oluthommia.
Lokakuinen Praha oli ainakin tänä vuonna omaan makuun matkailusään suhteen mainio. Parikymmentä astetta eli t-paita-kelit, ja vaikka turisteja oli omaan makuun kuin joulukuussa Rovaniemen Sampoaukealla, ei eletä ilmeisesti ihan mahdottominta turistiaikaa. Lokakuisena maanantai-aamuna sekä Prahan linnassa että vanhassa kaupungissa riitti silti turistivilinää. Kaupungissa on mainio keskieurooppalainen historiaviba joka itellä inspiroi, olkoonkin että etenkin vanhan kaupungin päässä tietynlainen turistiorientoituineiden kauppojen ja ravintoloiden määrä ei innosta. Ei tarvitse kuitenkaan kuin vähän poiketa sivuun aivan ytimestä vaikka etelämmäs 2. kaupunginosaan niin fiilis ainakin itsellä nousi heti. Metrosysteemikin oli miellyttävän suoraviivainen.
Lauantaina konferenssihotellille saapumisen jälkeen ilta oli auki ja lähiravintolan kelpojen udonien jälkeen lähdin seikkailemaan Dejvicen (6. kaupunginosan) suuntaan. Tuopillisen löytyminen oli yllättävän haasteellista, kun metroaseman lähellä ollut myöhemmin ihan mukavaksi osoittautunut ravintola Kulaták (Vítězné nám. 820/12) oli lauantai-illaksi melko täynnä. Pienen harhailun jälkeen sivukadulla näytti olevan olutharrastajan oloista väkeä tupakilla, ja löysin vähän karun oloiseen mutta mukavaan Pivní jistotaan (Kyjevská 686/3).
Pivni jistota osoittautui sellaiseksi semicraftiksi mestaksi, jossa hanat olivat pääasiassa vähän pienempää panimo-osastoa, asiakaskunta nuoresta aikuisesta keski-ikäiseen, ja spesialiteettina dartsia ilmeisesti heitetään kisahenkisestikin. Dejvicen suunnalla on esimerkiksi Tsekin Teknillinen korkeakoulu, mikä varmasti vaikutta kävijäkuntaan. Hanoista löytyi lähinnä Pivovar Opatovický Pokladin ja Pivovar Mordýřin tuotteita, useampi pullo- ja tölkkikaappi vaikutti olevan täytetty näiden lisäksi Vinohradskyn ja Sibeerian kaltaisilla isommilla crafteilla.
Lagertyyppiset oluet myös pienemmiltä tulivat täällä lasiin tyypillisenä tsekkikaatona, eli kauniisti parin sormen levyisellä vaahdolla. Tykkäsin molempien panimoiden “peruslagereista”, puhdasta ja raikasta kampetta, maltainen makeus edellä. Mordyrillä oli tarjolla myös Pivni Jistotalle pantu vähän lagereita vahvempi west coast IPA, joka oli puhdas ja sitruksinen, aivan juotava mutta ehkä jäi kuitenkin vähän vaisuksi. Selkeästi molemmat hanapanimot kuitenkin tarjosivat muutakin kuin tsekkilageria.
Ennen tiistain konferenssi-illallista ehti vähän ihmetellä lähialuetta, huomasi että aika ydinkeskustassa Můstekin metroaseman liepeillä oltiin. Löysin parin tuopin ajaksi jollekin sivukujalle jossa näytti olevan lähinnä keski-ikäisten paikallisten täyttämä cash only -pubi Jelínkova Plzeňská pivnice jossa yrmyin kyyppari jonka olen nähnyt tällä vuosikymmenellä kuitenkin tarjosi siitä ainoasta hanasta raikasta Urquelia rahaa vastaan jäykästsi mutta asiallisesti. Menon aitousprosentti oli vahva, olut maistui, seinällä kiellettiin poliittinen puhe, ja paikallinen kaveri kippisteli spontaanisti kun paikalleen seisomaan ehti. Na zdraví!
Konferenssi-illallinen itsessään oli keskustan Pilsner Urquel Experiencessä, joka on monen vanhan kaupungin liepeillä olevan jutun tapaan tosiaan omaan makuun melko turistiorientoitunut museon, pubin ja ravintolan yhdistelmä. Vartin kuulokkeet päässä kävely läpi näyttelyn, joka esitteli oluen tarinaa sieltä hymnistä Ninkasille aina prahalaisten olutkapinaan ja Pilsner Urquelin valmistukseen, oli mallia korni, mutta lopulta silleen ihan sympaattisella tavalla. Olutpäälle varmasti löytyy parempiakin kohteita, mutta ainakin Urquel virtasi ja itsekin pääsi kokeilemaan miten sillä kuuluisalla sidepullilla oikeaoppinen hladinka syntyy.
Lähtöpäivänä kerkesi vielä ennen lentokoneen lähtöä käydä tsekkailemassa keskustaa. Ennakkoon olin kirjaväeltä kysellyt vinkkejä, ja 2. kaupunginosan The Globe (Pštrossova 6) osoittautui gulassin jälkeen meikän mestaksi. Hyvä englanninkielisen kirjallisuuden paikka kattavalla spekulatiivisen fiktion hyllyllä, ja kahvila-pubipuoli jossa puolentusinaa hanaa. Vinohradská 11 on tullut jo aiemminkin todettua kelpo tsekkipilsiksi, ja hyvältä se lähempänä lähdettäkin maistui. Krakonoš on itselle uusi panimotuttamuus mutta ilmeisesti on jokin paikallinen piirun isompi toimija. Harmillisesti sen peruspilsissä (Světlý ležák 12°) oli nyt joku vieno off-maku joka vähän söi elämystä.
Praha jäi muistikirjaan paikkana jonne pitää parempana aikana tulla uudemman kerran, nyt työvelvoitteet harmillisesti menivät olutmatkailun edelle. Ehkäpä sitten vaikka ensi kesänä kesäkuun puolenvälin Pivo na Náplavce -olutfestarilla Prahan keskustassa…
