Tällä viikolla uutisoitiin isosti eri medioissa mahdollisesta Pyynikin käsityöläispanimon konkurssista. Tämä sai pohtimaan omaa suhdettani Pyynikkiin ja sen tuotteisiin. Samalla tuli kelailtua, miksi Pyynikki ei sitten kuitenkaan kaikkea hypeä lunastanut vaan vaihtoehtona näyttää kirjoitushetkellä olevan lopettaminen.

Jos Pyynikin tarina, seikkailut Virossa ja konkurssin  juonenkäänteet ei ole hallussa, alla pieni mediakatsaus.

https://yle.fi/uutiset/3-12610987

https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009050812.html

Mutta se olut. Uutiset Pyynikin lopettamisesta pysäyttivät minut siinä mielessä, että Mosaic Lager on pikkuhiljaa hiipinyt minun go-to-markettikaljaksi. Sitä saa lähes joka kaupasta, ja se on minun suuhuni keskivertoa parempaa humaloitua lageria.

Mosaic lager on olut niihin hetkiin, kun istut rauhassa lauantai-iltana kotosalla, puhelin soi ja pitää nopealla aikataululla olla saunomassa ja iskemässä korttia. 

Tähän kiteytyy näin olutharrastajan näkökulmasta myös Pyynikin ongelma. Brändi on rakennettu “bulkista seuraava” -kategoriaan. Tämä on varmasti bisnesmielessä se osa markkinaa, joka kannattaisikin ottaa haltuun. Valitettavasti tähän osioon on tullut viime vuosien aikana todella paljon kilpailua tahoilta, jotka pystyvät kiristämään myös hinnasta. Esimerkiksi Karhun uudet neipat ja vastaavat ovat oikein laadukasta tavaraa. Ja kyllä itselleni tässä hintaluokassa oluen hinnalla on väliä. Tämän kategorian tuotteiden ensisijainen tarkoitus on humalluttaa juojansa, ja vasta toissijaisesti maistua hyvältä.

Katsoin myös Untappdista maistamiani Pyynikkejä. Niitä oli viisi, ja sieltä puuttui kaikki perus maitokauppatuotteet. Tämä oikeastaan alleviivaa edellisen kappaleen pointtia: suurin osa panimon oluista on hiukan tätä hälläväliä-osiota, joita ei jaksa sen kummemmin merkitä muistiin. Näköjään parhaat pisteet olen antanut Pirun polkalle.

Panimon toimintaa ja mielikuvaa summaa myös yhteistyö Norwichin kanssa. Itselläni tuli mediarummutuksesta olo, että Teemu Pukin vetovoimaa oltiin hiukan yliarvioitu. Toki koronat varmasti sotkivat tätä yhteistyökuviota, mutta jotenkin Norwich ja Pukki eivät tunnu tarpeeksi hyvältä kärjeltä lähteä maailmanvalloitukseen. 

Toki voi olla, että olen vain asian suhteen kyyninen, mutta jotain kertoo se, etten itse jaksanut Pukki Ipaa edes ostaa, vaikka olen suoranainen malliesimerkki kohderyhmästä: penkkiurheilua ja olutta harrastava milleniaali.

Pyynikin konkurssiuutiset realisoituessaan laittavat joka tapauksessa suun mutrulle. Pyynikin tuotteita päätyi ostoskoriin tasaiseen tahtiin ja omassa kategoriassaan ne eivät kilpailijoille kalvenneet. Jäämme kaipaamaan, jos ihmepelastumista ei tulevina päivinä yhtiölle kuulu.

–Sampo