Humaloitujen harharetket: Pitkästä aikaa viskitastingissa

Hurahdin aikoinaan alkoholin maisteluun juuri viskin kautta. Kirjoitin pitkään viskiblogia ja oluet ja muut juomat olivat vain pieni sivujuonne omassa alkoholihedonismissani. Noin viisi vuotta sitten oluet alkoivat kiinnostamaan yhä enemmän. Lopullisesti viski jäi itselläni paitsioon koronan myötä: tastingtoiminta hiipui etätastingeiksi ja viskiä ei nyt vaan yksin jaksanut. Asiaan liittyy myös muita puolia, joita tässä kirjoituksessa käyn läpi.

Pari viikkoa sitten sain kutsun viskitastingiin ja tottakai menin, kun erikseen kutsu käy. 

Kattaus näytti tältä:

Viinapornoa.

Lyhyesti kattauksesta. Kyseessä on Springbankin Local Barley -sarja. Sarjassa julkaistiin vuosittain tislaamon läheisyydessä sijaitsevien tilojen ohrasta tehty viski. Takaetiketistä voi tarkistaa jokaisen erän osalta, miltä farmilta se on tullut ja tarkistaa myös ohralajikkeen. Toki myös tynnyröinnissä, vattauksessa ja iässä on eroavaisuuksia, mutta suht samasta puusta veistettyjä viskejä on kyseessä. OVH näillä pulloilla markkinoille tullessa oli jokaisella satasen hujakoilla – osalla kympin pari enemmän, osalla vähemmän.

En ala käymään viskejä sen tarkemmin läpi, vaan kerron illan aikana tulleita mietteitä viskitastingista nykyisen olutmiehen näkökulmasta. 

Lähdetään liikkeelle makumaailmasta. Väitän, että viski on parempi maistelujuoma kuin olut. Viskin luonne muuttuu lasiajan ja vesilisäyksien myötä todella paljon, siinä missä oluessa nämä muutokset esimerkiksi lämpötilan myötä ovat maltillisempia.

Viski-ihmiset tykkäävät myös esittää faktana, että viskissä on yksinkertaisesti eniten erilaisia aromeja kaikista alkoholijuomista. Näin äkkiseltään harrastuksen pariin palanneena olen alustavasti valmis allekirjoittamaan väitteen. Tuoksujen kirjo on suuri ja jollain tavalla, ei arvottavasti, hienostuneempi: tuoksujen nyanssit ovat pienempiä ja ehkä isot alkoholiprosentit (verrattuna ei-tislattuihin viinaksiin) auttavat näiden havaitsemisessa?

Tämä ei tarkoita, että olut olisi mielestäni huono maistelujuoma. Se on vain erilainen. Oluenkirjosta löytyy varmasti lähes jokainen kuviteltavissa oleva maku, mutta harvemmin niitä on saatu samaan kaljaan kovin montaa. Tässäkin kypsytys voi olla se avainsana: syvimmät ja kompleksisimmat makuelämykset olen oluenmaailmassa saanut juuri tynnyrikypsytetyistä oluista.

Seuraava huomio itseasiassa yhdistää olutta ja viskiä. Nimittäin molemmissa viinimaailmasta tuttu terroir-ajattelu ei ole arkipäivää vaan harvoin vastaan tuleva erikoisuus. Viskimaailmassa Springbankin Local Barley -sarja tilalle asti jäljitettävine ohrineen on samanlainen harvinaisuus kuin olutmaailmassa. Hyperlokaaliuden nimeen vannoo harva panimo ja sitä kuuluisaa edgeä markkinoilla haetaan jostain muualta. Toki tähänkin löytyy poikkeuksia, esimerkiksi paikallinen ylpeys Hailuodon panimo. Väitän, että tässä on molemmissa markkinoissa vielä paljon tutkimatonta potentiaalia.

Sitten asioihin, jotka ainakin vielä ovat olutmaailmassa paremmin. Kerroin aiemmin illan kattauksen varsin maltillisista hankintahinnoista. Erikoiserienkin saaminen on viskimaailmassa vielä mahdollista, jos seuraat hommaa ja olet uutuksien suhteen kärppänä. Muuten homma on lähtenyt aivan käsistä.

Esimerkiksi kattauksessa ollut ensimmäinen uuden sukupolven 16-vuotias local barley maksoi markkinoille tullessaan sen reilun satasen. Jos haluan kyseisen pullon itselleni joululahjaksi, pitää vastaavasta pullosta pulittaa hieman reilu 2 000 euroa. Kyllä, siinä ei ole näppäilyvirhettä, nollia on kolme. 

Vaikka olut-uutuksienkin kohdalla voi joutua olemaan tarkkana, että kerkeää uutuudet hankkia, niin mitään näin pöljää olutmaailmassa ei tapahdu. Pitkälti tästä on kiittäminen oluen luonnetta. Viinoihin ja viineihin verrattuna huono säilyvyys pitää trokarit ja keinottelijat loitommalla. Väitän myös, että oluen historia luksusalkoholina on merkittävästi lyhyempi kuin esimerkiksi viskillä tai konjakilla.

Viskideflaatio tuo harrastajien eteen myös mielenkiintoisen dilemman. Ostat 2016 viskipullon, jonka haluat aukaista jonain sinulle tärkeänä hetkenä. Maksat siitä reilun satasen. Se “hetki” tulee vuonna 2022 ja viskin arvo on noussut reiluun kahteen tonniin. Aukaisetko pullon vai lyötkö postilla Euroopan viskihuutokauppoihin myytäväksi? Yhdenkään olutihmisen en ole nähnyt joutuvan painimaan moisten ongelmien edessä.

Onneksi.

Vielä.

–Sampo

Leave a Reply