Mitä on etikettijuominen?

Umerica!

Tämä kirjoitus sai innoituksensa viime sunnuntaina. Olen suuri penkkiurheilufani ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuli yksi oman urheiluvuoteni kohokohdista – Super Bowl. Cincinnati Bengalsin ja Los Angeles Ramsin välistä ottelua varten olin hankkinut vapaapäivän maanantaiksi ja tarkoitus oli viettää sunnuntai hyvin jenkkihenkisesti niin ruoan kuin juoman suhteen. 

Hetken mietittyäni sain päähänpinttymän: haluan Bud Lightin valmistaman NFL-joukkueiden logolla saatavan lagerin. Mieluiten vielä monta. Koska päähänpinttymä tuli niin myöhään oli ainoa vaihtoehto käydä kiertämässä pari lähikauppaa. Realiteetit olivat toki kohdillaan ja olisin tyytynyt ihan Bud Lightiin ilman NFL-teemaa, mutta eipä kyseistä juomaa löytynyt. Pettymys oli suuri. 

Myöhemmin viikolla jäin miettimään tapahtunutta. Bud Light on onnistunut markkinoinnissaan loistavasti, sillä yhdistin mielessäni täydellisen NFL-hetken juuri Bud Lightin siemailuun. Toki pitäisi olla myös pelipaitaa, hodareita ja hassu hattu, mutta niitä en tarkemmassakaan syynissä pitänyt nolona. 

Bud Light on oluena aika lailla kaikkea sitä, mitä tämäkin blogi yrittää olemassaolollaan häivyttää olutkulttuurista pois. Se on brändi edellä menevä globaali jätti, joka kilpailee hinnalla, yllyttää ostamaan laadun sijaan määrää ja ei maistu juuri miltään. Mikä siis bloggarin sai näin periaatteistaan tinkimään? 

Kutsun ilmiötä etikettijuomiseksi. Hyvässä ruoka- ja juomahetkessä on pitkälti kyse mielikuvista ja juuri etiketit meille näitä luovat. Tällä kertaa olin yhdistänyt amerikkalaisen jalkapallon Bud Lightin etiketteihin ja mielikuva oli saatu jäämään päähäni. Samasta syystä on kiva juoda tacojen kanssa Coronaa/Solia ja irkkupubissa on joskus pakottava tarve ottaa tuoppi Guinnessia.  

Yhteistä näille kaikille on se, että juoman ulkonäkö on tärkeämpää kuin maku. Ja monesti maku on näissä tapauksissa yhdentekevä. Super Bowlin aikana haluan keskittyä urheiluviihteeseen enkä räplät untappdia tai ihmetellä sen 17 pinnaisen imperial stoutin nyansseja. Olut on sivuosassa ja tukee vain kokonaiskuvaa. Joskus on hyvä näin! 

Mielenkiintoista aiheessa on myös se, mistä nämä mielikuvat syntyvät. Miksi Bud Light ja NFL on minusta tavoiteltava mielikuva, mutta joka keväisen Skoda Cupin aikaan minulla ei tee yhtään mieli ostaa Karjalaa? Tämä on asia, joka pitää kätkeä syvälle sydämeen, tutkiskella ja kirjoittaa paperille myöhemmin tänä keväänä. 

Palataan vielä siihen Super Bowl –iltaan. Mitä sieltä kaupasta jäi käteen, jos Bud Lightia ei ollut? Viimeisenä kauppana kävin Lidlissä ja kyseisen kaupan valikoimissa “amerikkalaisuutta” hengivät eniten Brooklynin Lager ja Stone’sin Ginger Joe. Otin molempia kaksi ja yhdessä hodareiden kanssa ne loivat erittäin miellyttävän fiiliksen pregame syömisiin. Etikettijuomiselle on aikansa ja paikkansa. 

–Sampo

Leave a Reply