
Suomen paras olut -kilpailu saatiin muutama viikko sitten päätökseen. Tässäkin blogissa kilpailusta on välistä puhuttu hiukan vähättelevään sävyyn. Humaloitujen toimituksessa otettiinkin härkää sarvista ja yritettiin ruotia kisaa hiukan syvemmältä. Nostin esille kolme argumenttia kisan puolesta ja sitä vastaan.
Kummalla puolen pöytää sinä istut? Menikö jokin argumentti aivan metsään? Kommentoi ihmeessä alle.
Eikö kilpailu ole tuttu? Lue ensin vaikkapa nämä:
https://olutliitto.fi/suomen-paras-olut-2022-kilpailusarjojen-finalistit
http://www.hs.fi/ruoka/art-2000009053945.html
https://www.avecmedia.fi/juoma/suomen-paras-olut-2022-on-takatalo-tompurin-kaski-savubock/
Suomen paras olut -kilpailu – plussat
Kilpailu tuo esille olutkulttuuria
Suomen paras olut -kilpailu nostaa esille suomalaisia panimoita ja olutkulttuuria. Kilpailu näkyy myös hyvin medioissa. Pikaisella mediakatsauksella sekä ennakkokarsinta että varsinaiset tulokset noteerattiin ainakin kaikissa kaupallisissa medioissa. Oluesta puhuminen on aina askel parempaan päin.
Kilpailu nostaa myös esille olutharrastusta: kaljanjuonti ei ole harrastuksena Koffin kolmosen litkimistä kalsarillisillaan Netflixiä katsellen (vaikka sekin on mukavaa ajanvietettä) vaan takana on homman vakavasti ottavia ihmisiä, jotka haluavat tuomaroida ja olla mukana harrastustoiminnassa.
Kilpailu nostaa esille uutuuksia
Meillä on paljon panimoita ja vielä suurempi määrä olutta.Kilpailu viestii kuluttajalle, että suomalainen olutkulttuuri ei ole pelkkää laatikkobulkkia vaan meillä on makuja ja laatuja, joihin tutustua. Useasta kategoriasta löytyy varmasti jokaisen makunystyrää miellyttävää olutta nautittavaksi.
Nykyisessä informaatioähkyssä myös vuoden parhaat palat voivat hukkua massaan. Kilpailu on yksi tapa saada lasiin kuratoituja helmiä suuren massan joukosta. Ymmärtääkseni tähän myös Olutliiton puheenjohtaja Aniko Lehtinen viittaa liiton lehdistötiedotteessa:
“Lisäksi se tukee oluen kuluttajien ja olutseurojen harrastustoimintaa.”
Kilpailu tuo rahaa panimoille
Koronakurimusten ja muiden hirveyksien keskellä panimoille kelpaa raha, rahuli, fyffe ja massi sen kaikissa muodoissa. Erityisesti hyvin kisassa pärjänneet maitokauppavahvuiset oluet saavat kilpailusta hyvän buustin, sillä ne pääsevät yhteistyökumppanina toimivan S-ryhmän hyllyille. Kilpailun tuoma myyntibuusti ei varmasti ole kokonaisuudessaan pois muilta alan toimijoilta, sillä varmasti kisan myötä ihmiset ostavat heräteostoksena sitä “Suomen parasta lageria”.
Suomen paras olut -kilpailu – miinukset
Maulla ei voi kilpailla
Makuelämyksellä kilpaileminen on sen äärimmäisen subjektiivisen luonteen vuoksi harvinaisen tyhmää. Jokainen olutta enemmän juonut tietää, että makuun vaikuttaa niinkin arkiset asiat kuin mieliala ja seura.
Myös ihmisten preferenssit ja määritelmät asioille vaihtelevat. Esimerkiksi tämän blogin kirjoittajakaksikko saattaa hakea vaalealta lagerilta täysin eri ominaisuuksia. Useamman ihmisen antaessa mielipiteensä nämä yksittäiset mielipiteet voivat tasoittua, mutta samalla on vaarana loppupäätelmässä luisua kohti keskinkertaisuutta. Haluatko sinä ostaa kaupasta Suomen keskikertaisimman oluen?
Voittaja ei ole “Suomen paras olut”
Keskinkertaisuuksista päästään toiseen pointtiin. Seuraa paljastus: Takalo & Tompurin Kaski Savubock ei suurella todennäköisyydellä juuri sinun suuhusi, hyvä lukija, ole paras tänä vuonna pantu olut. Se on paras Suomen paras olut -kilpailuun osallistuneiden oluiden joukosta, jonka ovat valinneet rajattu joukko sitä valinneita yksilöitä, joiden makumieltymykset eivät välttämättä ole linjassa omiesi kanssa.
Tämä ei olisi ongelma, jos jokainen olutta ostava kuluttaja pysähtyisi hetkeksi miettimään ja oivaltaisi edellä mainitun. Valitettavan usein me kaikki ihmiset otamme inhimilliset kokemukset absoluuttisina totuuksina, kun ne on muutettu numeroiksi ja sijoituksiksi. Näin käy täppäyskulttuurissa, näin käy olutkilpailuissa.
Kuluttajat kokevat pettymyksiä
Edellisestä suorana aasinsilta kolmanteen pointtiin. Koska voittajat eivät välttämättä ole kuluttajan suuhun Suomen parhaita, tulee osa voittajaoluen ostaneista pettymään. Itse olen joutunut kisasta keskustelemaan ainakin yhden saksalaisten vehnäoluiden ystävän kanssa, joka osti innosta pinkeänä erään edellisvuosien voittajan. Ja mikä pettymys hänelle tulikaan eteen, kun Suomen paras vehnäolut ei pärjännyt saksalaiselle markettitavaralle ja samalla haukut sai koko suomalainen olutkulttuuri.
Onko kyseessä ns. käyttäjäpään ongelma vai vai voitaisiinko tätä jotenkin estää? En tiedä, mutta se on esimerkki siitä, että oluille mitaleiden jakaminen ei synnytä olutkulttuurin kannalta “positive vibes only”.
Sivuhuomiona: viski- ja viinimaailmassa on yleinen vitsi, että jos pullon kyljessä on mitaleita niin hälytyskellojen pitäisi soida. Tiedän, että kansainvälisissä juomakilpailuissa voi olla hiukan eri meno kuin Suomen paras olut -kilpailussa, jonka tuomarointimenetelmä vaikuttaa kuluttajan näkökulmasta varsin hyvältä. Silti kannattaa aina pysähtyä miettimään, mitä mitalit purkin kyljessä yrittävät viestiä.
–Sampo