Olutharrastus on siinä mielessä ihanaa hommaa, että siinä ei ole koskaan valmis. Silti useamman tuhannen oluen ja useiden olutkirjojen jälkeen luulisi, että perusasiat on kunnossa, eikä esimerkiksi oluttyylit pääsisi yllättämään. Onneksi aina saa yllättyä positiivisesti.
“Niin mikä?” oli ensimmäinen reaktioni, kun kuulin Juomapuohen kotiolutkilpailun voittajan tyylistä. Panimo Narrilla tehty Adam the Beer Lover on nimittäin tyyliltään adambier.
Sinänsä tyylin missaaminen ei ole ihme. Untappdin lista tyylin oluista ei ole kovin pitkä ja top-listalla hyvin nopeasti arvosanat tippuvat alle nelosen. Sovellus tunnistaa tasan viisi yli neljän reitattua adambieriä. Panimoista jenkkiläinen Hair of the Dog näyttää olevan tyylissä kova sana. Näköjään myös yksi suosikkipanimoitani, De Molen, on tehnyt adambierin.
Pikagooglella tyylin onkin juuri jenkkien henkiin herättämää olutperinnettä vaikka kyseessä on vanha saksalainen oluttyyli. Alunperin Dortmundista kotoisin oleva oleva tyyli eroaa toisesta paikallistyylistä, dortmunderista, reilusti. Vahvempi, tummempi ja humalaisempi adambier voi olla myös hapan ja on usein tynnyrikypsytetty. Nykyään tyyliin laitetaan internetin mukaan usein myös savumallasta.
Untappdista ei haulla tällä hetkellä löydy yhtään suomalaista adambieriä, joten on hyvin mahdollista, että Narrin tekele on ensimmäinen suomalainen kaupallinen adambier. Tämä voi tosin johtua algoritmeistä, sillä esimerkiksi Adam the Beer Lover kyllä löytyy sovelluksesta, mutta jostain syystä se ei näy Suomen parhaiden adambierien listauksessa. 36 check-inniä voi vaikuttaa asiaan. Mene ja tiedä.
Oluen reseptin on suunnitellut Jari Jääskelä ja olut on Juomapuohen kotiolutkilpailun voittaja. Sain Narrin Jannelta lyhyet kommentit oluesta.
“Muistelin että alunperin oli tarkoituksena luoda sikarille sopiva olut ja itse piippumiehenä tämä olut kyllä sopii erinomaisesti näille kaveriksi”
Itse en käytä hengitettäviä nautintoaineita, joten Adam the Beer Lover sai luvan mennä sellaisenaan.
Narrin Hovi: Adam the Beer Lover, 7,7 %
Tuoksu: Tumma ja tervainen. Käynyttä mustaherukkaa ja syvää yrttisyyttä.
Maku: Todella hyvä makeuden ja happamuuden yhdistelmä. Suutuntumaltaan tumma ja paksu olematta silti tunkkainen. Tulee tynnyrikypsytellyt belgisourit mieleen, mikä on varmasti myös tarkoitus.
Suurena belgien ystävänä tämä uppoaa minuun kuin se kuuluisa juoppo kevätjäihin. Todella hyvää ja kilpailee tosissaan Narrin parhaan oluen tittelistä XIII dipan kanssa.
Mutta onko totta, että Suomessa ei ole ennen tätä tehty kaupallista adambieriä? Laittakaa kommenttia täällä tai somessa, jos löytyy lisää kotimaisia adambierejä.
–Sampo