Vielä viileähköön huhtikuun alkuun sattui teatteri-viikonloppu Helsingissä (Q-teatterin erinomainen Rikos ja Rangaistus, ja Helsingin kaupunginteatterin ihan mainio Sinun, Margot), ja samalla pitää aina fiiliksen mukaan päivittää paikallisia olutfiiliksiä. Siispä näin:

Junan saavuttua perille perjantaina tyypillinen kuvio on ollut lounas jostain ja avausolut perään, tyypillisesti tulee piipahdettua Pienissä, niin tälläkin kertaa. Aikatalon sumupumppaamossa on yleensä perjantaisin sinne eksyessä jonkun sortin spessuilut olleet päällä noin aina, tällä kertaa kalifornialaisen Sante Adairius Rustic Alesin tap takeover. Testailu jäi pariin olueen, ja läheisen nuudelimestan setsuan-pippurit edelleenkin kyllä olivat makunystyröiden tiellä, mutta Minus One tuntui silti oikein miellyttävältä sumutukselta. Tykkäsin siitä, miten panimon valikoima hanoissa vaikutti monipuoliselta, ei pelkkää sumutusta vaan erilaisia oluttyylejä.

Hotelloitumisen jälkeen mood oli sosiaalinen, ja paikallisten kaverien törmäämispaikkana tyypillisesti on ollut Juova. Helppo sijainti, mukava fiilis, hyvät oluet. Täälläkin oli hanat vallattu, tällä kertaa Other Halfin henkeen. Vaikka panimoa diggaankin, tässä alkoi sosiaalisen tilanteen sivussa maistellessa vaan samankaltaisten sumutusten kirjo sotkeentua keskenään – eli niin sanotusti perusjuttu. Hyviä oluita, puhtaita makuja, mutta silti. Tässä sattui myös yllättäen samaan pöytään istumaan pitkän linjan olutblogari Arde, joka on Oulussa tullut vastaan ainakin Sonnien peijaisissa syksyllä. Pikaiset Salama Nationilla matkalla Töölöön, loppuilta olikin minun ja Raskolnikovin välinen asia.

Lauantaipäivälle oli enemmän aikaa, ja otin divari- ja kirjakauppatsekkailun lisäksi yhdeksi kohteeksi Masis Breweryn uuden Otaniemen taproomin ja tulevan panimotilan tsekkaamisen. Fat Lizardin ravintola toki Otaniemestä löytyy edelleen – sinne suurta hinkua itsellä ole – mutta Olarin Panimon siirryttyä Vallilan konepajan suuntaan alueen teknillistieteellisen hajuinen asukas- ja työntekijäkunta on ollut lähipanimoa vailla. Masiksen tämänhetkinen sijainti Espoossa Keran halleilla ei ollut varsinaisesti mitenkää helposti tavoitettava, mutta uusi Otaniemen sijainti on käytännössä parin minuutin kävelymatkan päässä Aalto-yliopiston metropysäkistä.

Lauantain päivässä heti aukeamisen jälkeen sai Masiksella olla melkoisen rauhassa. Pinnat ovat vielä aika kliinisiä ja tuoreita, varsinaiset avajaiset taisivat olla vasta viikkoa aiemmin, ja panimotoiminta itsessään siirtyy Otaniemeen vasta lähiaikoina. Sisään marssiessa tykiteltiin täysillä Type O Negativea mistä toki diggasin, ja noin yleisesti nauratti päässä syntynyt kontrasti Olarin menneen räppiläävän ja Masiksen uuden heviluolan välillä. Toki hevipuoli on luontevasti kulkenut Masiksella mukana kaikenlaisten bändikollabojen kautta jo pidempään, nytkin tuli mainion Masisversay VI juhlaoluen jälkeen napattua Omnium Gatherum -yhtyeen yhteistyöolut Reckoning.

Olen Masiksesta aivan hyvää mieltä. Harva suomalainen, aktiivinen panimo haastaa omassa hierarkiassa sellaista Olari – Tuju – Mallassepät huippua, mutta Masis operoi siellä hyvällä kakkostierillä ja sen oluet mielellään Oulussa tsekkaan kun jossain hanassa vastaan tulee. Joku koulutustaustan refleksi iski päälle taproomin hotelli helpotuksessa käydessä, kun tilan alkuperäinen rakenne tuntui likaisen ja puhtaan tilan väliseltä vaatteidenvaihtohuoneelta, ja henkilökunnalta kysyttäessähän mysteeri aika hyvin selvisi – Masiksen tilat tosiaan ovat ilmeisesti VTT:n vanhan hiivalaboratorion ja tutkimuspanimon tiloja. Varmastikin siis tulevaan käyttöön soveltuvia.

Otaniemestä palatessa oli pakko ottaa stoppi Ruoholahteen. Olen blogissa aiemminkin varmasti kirjoittanut, miten diggaan One Pint Pubia, ja jos vaan aika antaa periksi pitää siellä Helsingin reissuilla mutka käydä. Nyt se onnistui mukavasti. Pintissä on edelleen sellaista älyttömän mukava tunnelmaa, kulumaa yhdistettynä laadukkaisiin oluisiin. Brouwerie Cnudden bruin oli tilanne – fiilis yhdistelmältään varmaan reissun maistuvin olut, jonka sivussa oli mukava parin viereiseen pöytään sattuneen HJK-kannattajan kanssa vaihtaa ajatuksia alkaneesta Veikkausliiga-kaudesta. Mukava pieni bruinin happamuus joka tekee oluesta äärimmäisen juotavan.

80-luvulla (Zinnkeller) suoritetun ruokailun jälkeen oli lauantain teatterin vuoro, ja sen jälkeiset toimitettiin Hakaniemen oluthuone Hakassa. Olen tykästynyt viimeaikaisilla reissuilla paikkaan. Vaikka ulkoasu on aika sliipattu, hanoista löytyy hyvää testailtavaa. Nyt täälläkin oli valtaukset päällä, walesilaisen Polly’s Brewin liemiä löytyi puolisen tusinaa. Ilta oli siinä vaiheessa että ei tässä mitään monipolvista tasting notesia tehty, vaan fiilisteltiin Sinun, Margotin DDR-höyryillä. Polly’s on Oulussakin maisteltuna ollut melko takuuvarma, joskin tänne asti tulevan tarjonnan suhteen tietyllä tavalla yksipuolinen toimija elikkäs sumuttaja. Nytkin kaikki maistui puhtaasti, mutta kovin moni ei jäänyt mieleen.

Sunnuntaina vielä viimeiset kirjatsekkailut ja matkanlopetusoluen etsintää Mall of Triplassa – yllättävän vaikeaa, muutamakin paikka on sunnuntaisin kiinni! – ja kiskoille kotia kohti. Mukavia reissuja ovat nämä teatteri- ja oluthenkiset reissut.