Oulu tunnettu pikaruoan saralla känkystä. Känkkykaupunnin aura on kestänyt aikaa. Esimerkiksi burgerihuuma ravintoloineen alkoi Oulussa vasta viime vuosikymmenen alkupuolella ja artesaanipizza kerkesi kaupunkiin hädin tuskin ennen koronaa. 

Pikaruokatrendeistä myös siivet ovat vältelleet Oulua. Sticky Wingers avasi ovensa 2015. Moni känkkymesta on pitänyt siipiä listoillaan, mutta Sticky Wingers on ainoa siiville brändinsä rakentanut ravintola Oulussa. 

Känkkysiivistä (pätee myös esim. Kauppuri Vitosen siipiin) on myös sanottava, että niissä ärsyttää soosit. Siivet pitää syödä etikkamäskin kanssa ja suuta pitää polttaa. Kaikki muu on harhaoppia. Etikassa uitettuja siipiä ei känkkymestoissa ole juuri tarjolla ollut vaan päälle on saanut erinäisiä BBQ-henkisiä viritelmiä, jotka eivät ole etikkaa nähneetkään. 

Alkutalvesta siipiasiaan saatiin parannusta, kun Siipiweikkojen ravintola aukaisi Oulun toimipisteensä. Ravintola valitsi paikakseen periaatteessa todella hyvällä paikalla olevan kiinteistön, jossa ei ole menestynyt vielä yksikään ravintola. Hallituskatu 9, ns. Tornitalo, on juuri sen henkäyksen verran syrjässä, että esimerkiksi Noodle Bar 9:n vetovoima ei riittänyt kannattavaan liiketoimintaan. 

Alku näyttää kuitenkin Siipiweikkojen osalta hyvältä. Aina ohi kulkiessani ravintola on ollut täynnä. Näin oli myös tämän viikon keskiviikkona, kun Humaloitujen iskujoukko päätti ravintelin testata. 

Alkuun disclaimer: oon käyny Siipiweikoilla kerran aiemmin Tampereella, joten ilman ennakko-oletuksia en päässyt Oulun ravintolaa testaamaan. 

Menu näytti äkkiseltään samalta kuin Tampereella: siipiä, boneless-siipiä ja siiweggeitä erinäisinä aterioina ja kokonaisuuksina. Alkuun sai valitsemiaan friteerattuja asioita dipattavaksi. Itse nappasin sinihomejuustopalleroita, jalopenopopperseja ja mozzarellatikkuja. 

Pääruoaksi nappasimme normisiipiä ja siiweggeitä. Lähdetään liikkeelle positiivisista asioista: siiweggeet ovat erinomainen “lihankorvike”. Seitanista väännetyt siiweggeet maistuvat hyviltä ja suutuntuma on erinomainen. Siipien juttuhan on soosit ja näissä tällaiset toimivat mainiosti, koska siltä chililtä ja etikalta se suupala tulee maistumaan joka tapauksessa. Erittäin positiivinen yllätys. 

Sitten ne kuolleen eläimen siivet. Ne olivat ok, X-hot kastike ok, mutta minua häiritsi annoksessa yksi asia. Se oli todella tuima. Eli helvetin suolainen. Ja mikä tärkeintä, suolaisempi kuin Sticky Wingersissä, jonka vuoksi tulevaisuudessa valintani siiville Oulussa on edelleen Sticky Wingers. Tykkään myös Sticky Wingersin sooseista enemmän kuin Siipiweikkojen. Tulisessa päässä heillä on makumaailmassa enemmän variaatiota ja hetkittäiset chiliäijäilyfiksinsä saa maittavammassa muodossa. 

Ai niin, tämä on olutblogi. Oluttarjonta oli pikaruokaketjulle tavanomainen. Oli Coronaa ja muuta peruskauraa, lähinnä lageria. Tämä ei sinänsä väärin ole, sillä lager on kyllä paras siipiolut, mutta uskon, että muutama humalaisempikin vaihtoehto listalle mahtuisi. Paikallisväriä oli haettu Toppila-oluella, jonka toivon mahdollisimman pian vaihtuvan johonkin oikeasti oululaiseen tuotteeseen. Varastetulla historialla ratsastaminen on niin väärin ja vastenmielistä. 

Siitä tulikin mieleen, että tarjolla oli myös Tornion Panimon tekemä Siipiweikkojen juhlaolut – Siipilager. Se oli todella hyvää ja join suorilta kaksi tuoppia. En tiedä sattuiko jotenkin erityisen tuore erä, vai onko tämä aina näin rapsakasti humaloitu, mutta ilahduin humalan purennasta ja mukavista trooppisista nooteista, joita lageriin oli saatu hyvin mukaan. Tornion Panimon tiedotus kertoo oluesta seuraavaa:  

Siipilager 4,5 % 
Maltaat: Pilsner, Vienna 
Humalat: Mandarina Bavaria, Mosaic 
IBU: 20 EBC: 6 

Kaiken kaikkiaan vierailu Siipiweikoille painuu positiivisen puolelle. Jos joku ehdottaa siipihommia, niin en vastustele Siipiweikoille suuntaamista, mutta tyhjiössä menisin itse edelleen Sticky Wingersiin. 

–Sampo