Olen kahden viime vuoden aikana matkustellut paljon Puolassa. Maan olut- ja alkoholikulttuuri on suomalaiseen silmään ihailtavan liberaali. Olut on ruokajuoma ja kotimaista vodkaa saa kioskista.

Juttelin yhdellä reissulla maan alkoholikulttuurista puolalaisen naisen kanssa, joka oli vieraillut useamman kerran myös Suomessa. Kun hän kysyi puolestaan mielipidettäni suomalaisesta alkoholikulttuurista, aloitin enempää miettimättä vanhan virren: ”Suomalaiset ryyppää viikonloppuna jalat alta ja muuten mennään maitolinjalla”.

Tästä ajattelemattomasta heitosta seurasi erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Nainen kertoi minulle, että hän rakastaa suomalaista alkoholikulttuuria ja pitää sitä jopa emansipatorisena. Tämä suomalaisen ryyppäyskulttuurin feministinen ylistys tuli minulle puun takaa, joten kysyin asiasta tarkemmin.

Juttuseuralaiseni mukaan hän kokee Puolassa naisena alkoholin nauttimisen moraalisesti paheksuttavana. Viinin tai oluen voi toki ottaa, mutta kännissä ei saa olla. Puolassa naisten juomista säätelevät tiukat sosiaaliset normit, joita koko yhteisö hiljaa valvoo ­– sukupuoleen katsomatta.  Miesten on sen sijaan Puolassa ok heilua vodkapäissään.

Suomessa puolestaan ei hänen mielestään ole sukupuolittunutta kaksinaismoralismia juomisen suhteen. Suomalaisessa yökerhossa hän kertoi katsovansa onnellisena kännisiä naisia ja pitävänsä tätä merkkinä naisten todellisesta yhteiskunnallisesta vapaudesta.

Ajatus oli niin mielenkiintoinen, että olen pohtinut asiaa keskustelun jälkeen paljon. Historiallisesti meidän alkoholikulttuurimme on hyvin sukupuolittunutta. Perinteisessä historiankirjoituksessa esimerkiksi kieltolaki nähdään naisasialiikkeen aikaansaannoksena. Samoin heinäpellolla oli perimätiedon mukaan omat sahtiastiansa naisille ja lapsille.

Missä vaiheessa sitten naisten juomistavat ovat vapautuneet? Vai ovatko ne? Itse kannatan avoimesti feminismiä ja varon viimeiseen asti moralisoimasta toisten päihteiden käyttöä. Tästä huolimatta muistan tapauksia, joissa olen naispuoliselle henkilölle sanonut, että ”ehkä sinun ei enää kannattaisi enää juoda”. Väitän, että olisin näissä tapauksissa sanonut sanat aivan minkä sukupuoliselle henkilölle tahansa. Toivottavasti.

Onko sinusta suomalaisessa alkoholikulttuurissa vielä havaittavissa kaksoisstandardeja alkoholinkäytön hyväksyttävyyden suhteen?

Sampo