Puhutaanpa oluen hinnasta. Alkuun pientä johdattelua ja aasinsiltoja.

Kiitos Putinin, maailman markkinat on sekaisin. Toki sodan riehuessa Ukrainassa, tuntuu hiukan tyhjänpäiväiseltä puhua sen vaikutuksista suomalaisen keskiluokkaisen miehen kaljanjuontiharrastukseen. Toisaalta tämä on olutblogi, joten jatketaan.

Mediatietojen mukaan panimoilla on pula useista raaka-aineista. Keväällä Fat Lizard luopui topless-tölkeistä alumiinipulan takia ja ymmärtääkseni aluuminipula voi siirtyä, ellei ole jo siirtynyt, tuopin hintaan. Ajat vaikuttavat toki myös muihin pakkausmateriaaleihin.

Materiaalien lisäksi oluentekeminen vie energiaa. Jos energian hinnat jatkavat tällaista nousua, myös nämä tulevat näkymään tuopin hinnassa aikavälillä x.

Sitten on vielä se raaka-aineista tärkein: ohra. Ukrainan tilanteen luulisi vaikuttavan myös ohran saatavuuteen, mutta ainakin Iltalehden haastatteleman Koffin tuotanto- ja toimitusketjujohtaja Pasi Lehtisen mukaan tilanne ei vielä vaikuta suuremmin.

– Tällä hetkellä ei ole viljan saatavuuteen liittyvää isompaa haastetta, mutta pakkaustarvikkeiden ja raaka-aineiden hinnat juomapuolella nousevat aika lujaa, Lehtinen kommentoi asiaa Iltalehdelle.

Toivottavasti Lehtinen on ennustuksessaan oikeassa.

Nämä uutiset kevään ja kesän ajalta saivat minut miettimään suhdettani oluen hintaan. Tätä ajatusta innostuvat myös kaksi kuulemani heittoa oluen hinnoista:

“Mulla ei oo varaa juoda ton hintasta kaljaa” 

– Eräs selkeästi minua parempituloinen mieshenkilö

“Kallista kaljaa täällä baarissa. 8 € tuoppi.”

– Niin ikään ylempää keskiluokkaa edustava herrasmies

Koska olen juonut olutta lähinnä onnellisessa olutkuplassa, nämä kommentit hämmensivät minua todella paljon. 

Minulle olut on harrastus ja harrastukset maksaa. Siinä missä esimerkkien mieshenkilöt voivat laittaa vaikkapa polkupyörään tuhansia euroja, itse poljen vanhalla soliferilla ja juon 15 euron tuoppeja. Eri ihmiset arvostavat eri asioita ja ovat valmiita laittamaan rahansa myös näihin asioihin.

Ehkä eniten näissä tapauksissa onkin hämmentänyt jatkokeskustelut oluen hinnasta. Olutkuplassani kukaan ei ole nimittäin kyseenalaistanut oluen hintaa ja varsinaista kipurajaa tuopille, kunhan tavara on mielenkiintoista, ei olla oikeastaan edes päästy testaamaan. Eikä kysymys ihan tyhmä ole. Vaikka itse hetkessä rahaa ei mieti, niin tiliotteen selailu pystybaarikierroksen jälkeen voi aiheuttaa ahdistusta.

Kun harrastaja ostaa oluen, hän ei osta alkoholijuomaa vaan toiveen makuelämyksestä. Nämä haaveet maksavat ekstraa ja silloin tällöin ne tuovat mahtavia makuelämyksiä. Toisinaan on tunne, että rahat ois ollut sama heittää vaikka kaivoon – se on osa harrastusta.

Jos oluen hinta jatkaa nousuaan, joutuvat harrastajatkin varmasti miettimään ostopäätöksiään. Mitä marketti-ipa saa maksaa? Paljon baarissa voi pyytää imppistoutista? Mikä on kipuraja panimokaupan growlerille? Omalta kohdaltani en osaa vastata, mutta pelkään, että opin vastauksen harmillisen pian.

–Sampo