Untappd ja minä eli dokaamisen pelillistämisestä

Tuore Sonnisaaren olarimaisesti nimetty Grind Over Matter -west coast ja viikon Urheilulehti, loppuviikon mukava perinne!

Joskus viime syksynä Untappd-sovelluksessa tuli vastaan yksi eräänlainen rajapyykki – 2500 uniikkia kirjattua olutta, ja sen tuntui hyvältä hetkeltä pistää sovellus tauolle. Olin jo hetken kelaillut että tämä on ihan tyhmä peli. Pääasiassahan kyse oli varmasti itseaiheutetusta ongelmasta.

Ensinnäkin, kapsahdin oikein kunnolla sellaiseen niinsanottuun uuden kulttiin ja kirjausten metsästämiseen. Peli- ja keräilyhenkisenä ihmisenä huomasin, että niillä Untappdin badgeilla alkoi oikeasti olla vaikutusta siihen mitä tekee, ja sehän on ihan tyhmää hommaa. Uutta on mukava testailla jos siitä innostuu, mutta joskus vaan lehden kaveriksi haluaa oikeasti sen testatun ja hyväksi tunnetun, kikkailemattoman klassikon. Eli: itseaiheutettu ongelma.

Toisekseen, koko tarkan olutreittailun ajatus tuntui vähän hölmöltä. Kuten varmasti monella muullakin, Untappdin arvosanat ovat sellainen 3.5:n ympärillä pyörivä jakauma jossa ei juuri mennä pistettä ylemmäs tai alemmas. Koska paskaa ei halua juoda, eikä sitä keskimäärin mikään kuppila jossa käy myyntiin laita, skaalan alaosa harvemmin on käytössä. Ja eihän jotain neljää ja puolta parempaa uskalla millekään antaa – jos tulee vielä parempaa vastaan niin pitäähän sitä olla vielä skaalaa käytettäväksi! Eli: jälleen ihan itseaiheutettu ongelma.

Ehkäpä pitäisikin ottaa tässä mallia elokuvia vastentahtoisesti tähdittäneeltä Turun Sanomien legendaariselta kriitikko Tapani Maskulalta, ja kalibroida koko skaala itselleen uusiksi? Yhden tähden (pisteen) olut olisi sellainen josta ei löydy selviä virhemakuja ja edustaa suussa sitä tyyliä mitä tekijä väittää. Siitä sitten eteenpäin suuremmille arvosanoille jos rahkeita on… Tai ehkäpä ei, taisivat suomalaiset panimot jo nyt vähän kärsiä katajaisen kansamme taipumuksesta arvottaa siellä suureen maailmaan verrattuna tiukemmin.

Kaksi itseaiheutettua ongelmaa, mutta siltikin ihan hyvä syy todeta että tämä ei herätä juuri nyt enää iloa, ja harrastaa poisvalintaa.

Flammkuchen ja Hailuodon panimon Polaris-lager – voiko tämä kombinaatio olla toimimatta?

Tässä puolisen vuotta myöhemmin sitten lopulta tuopposen ääressä asentelin mokoman kaljasomen takaisin puhelimelle. Koska onhan siinä niitä positiivisiakin juttuja:

Koska Untappd on se kaljasome, niin sitten siinä on myös se sosiaalinen ulottuvuus. Se, että näkee tuttuja liikkeellä innostaa joskus itsekin lähtemään. Ylistävä arvio jostain hanaan tuoreeltaan tulleesta saattaa saada paikanpäälle tuopillisen kokeilemaan. Kommenttien saaminen, kommenttien antaminen, ihan vaan se kippis-napin painallus kaverille, siinä on sitä somen vetoa – ihmisten todellista ja näennäistä vuorovaikutusta.

Etenkin tarjontaansa verified venueina päivittävien paikkojen kohdalla se kaljalista puhelimella on ihan aidosti näppärä keksintö. Varsinkin kun mahdollisesti piilossa olevaan tölkki- ja pullokamaa selailee, tuota kautta se onnistuu helposti.

Ja nyt kesän ja lomareissailun lähestyessä korostuu myös se, miten Untappd uudella paikkakunnalla toimii ihan näppäränä pubihakuna. Käyttäjiä on nykyään sen verran paljon, että lähialueen tuoreen tarjonnan saa mukavasti näkyviin, ja sitä kautta paikat, vaikkeivät ravintolat niitä maksavia Untappdin asiakkaita olisikaan.

Eli yritetäänpä uudestaan, vähän fiksummin. Ei metsästetä uutta, juodaan mitä halutaan kuin Radio Rockilla ikään, ja kuljetetaan appia siinä sivussa. Reittaamiseen en aatellut palata, mutta kun sellainen olo vaan on niin uudesta (tai vanhasta) oluesta voi muutaman lauseen kirjoittaa. Tähän jopa enemmän vähän haluaisi pyrkiä, sanoittamaan sitä miltä nenässä ja suussa tuntuu. Ja kuviahan on aina mukava ottaa ja sommitella.

CoolHeadin Tin Foil Hat Seriesin #1 oli kelpo sumumehu. Ylikypsää hedelmää ja greippiä.

Leave a Reply