Toronto 2016. Puolisoni kanssa astuimme ennalta bongattuun Bar Voloon marijuanakulkueen madellessa iloisesti ulkona kadulla. Me olimme kuitenkin oluen perässä, ja sisällä baaritiskin pituinen oluthanavalikoima toivotti meidät tervetulleeksi silloin vielä hiljaiseen pubiin. Henkilökunnan kanssa pääsimme kuitenkin heti samalle aallonpituudelle, eli maistelulautasilla mennään.

Aloimme siis maistella meille entuudestaan tuntemattomien oluiden ja panimoiden sekamelskassa, kunnes jossain vaiheessa iltapäivää päätimme suorittaa nimettömän lippuäänestyksen: päivän lempioluet. Ja kas, kummankin top-3:ssa kellui sama panimo: Dieu du Ciel!

Pikakelaus vuoteen 2020. Vieläkö noissa montrealilaisen microbrasserie’n oluissa olisi samaa taikaa kuin sillon? Tämän selvittämiseen oli vain yksi keino: tilaus tulille beerrepublic.eu-sivustolta. Tarjolla oli viittä eri Dieu du Cielin olutta, ja seuraavassa on lyhyt katsaus kuhunkin.

Passion Houblon
Fruit beer, 5.9%
Pullotettu 9.4.2019

Fruit beerit jäävät monesti melko valjuiksi. Kivoja mehuja, joita – jotkut kuvailevat – on kiva nautiskella kesäterassilla. Oluelta kaipaa kuitenkin myös jotain muutakin kuin kivaa mehua, ja sitä Passion Houblon tarjoaa. Tästä löytyy selkeä runko, jonka turvin passiohedelmän makuja on miellyttävä mutustella. Kieltä kipristelee myös melko maltillinen hapokkuus, joka täydentää tämän simppeleistä komponenteista koostuvan janonsammuttajan. Kyllä tätä olutta voisi terassilla ottaa toisenkin.

NEIPA 20
NEIPA, 6,5%
Pullotettu 8.11.2019

NEIPAt eivät lähtökohtaisesti kuulu omaan lempikategoriaan, ja etiketinkin lupaama “sameus” laittoi odottamaan epäilevällä jännityksellä tämän testausta. Oluen koostumuksesta kuitenkin puuttuu sameus ja suutuntumasta se ikeniin menevä kuiva katkeruus. Alkujärkytyksen jälkeen sekä tuoksusta että mausta löytyy miellyttävä hedelmäisyys – mangoa ja ananasta ainakin etiketin mukaan – ja tämä kaikki toimii humaloinnin kanssa oikein hyvin yhdessä. Kokonaisuudessaan melko makea mutta toimiva kokonaisuus – siis perus IPAksi.

Péché Mortel
Imperial Stout, 9,5%
Pullotettu 21.9.2018 (aging potential: yes)

Tämä oli tilatuista oluista se isoin, ainakin speksiensä osalta. Lasiin kaadettuna vaahto varastaa show’n, se on väriltään herkullisen rusehtavaa. Tuoksu on kahvinen, paahteinen ja lupaa jonkinlaista katkeroa. Makuaisteissa olut hyökkääkin ensiksi paahteisella katkeruudellaan, mutta asettuu aloilleen pikaisesti ja jättää suuhun pitkäksi aikaa kahvisen täyteläisyyden. Kaiken kaikkiaan ihan maukas imperial stout, mutta vaikeapa näin vahvoilla oluilla on maukkaudessa hävitä. Olisin ehkä kaivannut makumaailmalta vielä jotain uutta tangenttia.

Aphrodite
Stout, 6,5%
Pullotettu (pvm ei tiedossa)

Maistelimme Aphroditeä Péché Mortelin jälkeen eri päivänä, ja mielenkiintoista olikin selvittää, miten alkoholipitoisuudesta leikatut kolme prosenttia vaikuttaa makuun ja olemukseen. Lasissa tämä vaniljalla ja kaakaopavuilla maustettu stout on raskaine vaahtoineen yhtä jykevä kuin edellä mainittu. Tuoksussa on mukana tuttu paahteisuus, ehkä hieman maltillisempana — mutta samoilla linjoilla ollaan vieläkin. Suutuntumassa tästäkin löytyy paksuutta yllättävän paljon alkoholipitoisuuteen nähden, mikä voidaan varmasti laskea meriitiksi mutta ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Melko pian paahtoisan ensivaikutelman jälkeen vanilja hyppää mukaan leikaten paahdon katkeruutta ja pehmentäen näin jälkimakua. Yllättävän saman tyyppinen Péché Mortelin kanssa, ja tätä voisi suositella näistä ensimmäisenä, varsinkin jos illan aikana haluaa vielä muitakin oluita maistella.

Rosée d’Hibiscus
Wheat beer, 5,9%
Pullotettu 12.2.2019 (aging potential: no)

Rose Hibiscus, kuulostaa kyllä niin hajuvesioluelta kuin vain voi. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla tämän suhteen, sikäli kun etikettikuvauksen perusteella mennään: “kukkaisilla piirteillä höystetty greippisen parfyyminen olut”. Käsillä oleva yksilö oli vieläpä pullotettu tasan vuosi sitten [toimituksellinen: onko tämä tarpeeksi pitkä aika että maku voisi mennä oluessa pilalle?], ja höystönä oli lisämerkintä “ei vanhene hyvin”. Mutta vielä mitä! Mausteet eivät missään nimessä dominoi makumaailmaa tässä rungoltaan jämäkän maltaisessa witbierissä (uskallan kutsua witbieriksi, koska maku on tunnistettavan belgimäinen). Mausteen aromit ovat kyllä läsnä, mutta ennemminkin vain häivähdyksenä taustalla, täydentäen koko makuelämystä sopivissa määrin. Kokonaisuudessaan siis miellyttävän raikas “perus ale” erittäin onnistuneella maustamisella. Suureksi yllätyksekseni juuri tämä olut taisi viedä pisimmän korren tämänkertaisista Dieu du Ciel!’eistä.

Jälkisanat

Ulkona alkoi vasta hämärtyä. Mutta paikka oli ahtauteen asti täynnä kun maksoimme piikkimme, kiitimme henkilökuntaa ja lähdimme arpomaan suuntaa AirBnB-asunnollemme. Siitäkin huolimatta, että tämä oli vain yksi nopea iltapäivä, niin uusi ja jännittävä lempipanimo oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Dieu du Ciel! Herranjumala, olipa löytö!

-Teemu