Oluiden maailma on Tuopillinen-blogista tutun Jouni Koskisen kattava, 300-sivuinen yleisopas lähes kaikkeen olueen liittyvään. Lokakuun lopussa ilmestyneessä teoksessa oman lukunsa saavat niin oluen historia, raaka-aineet ja oluen valmistamisen prosessi kuin oluen maistelu, olutmaat ja -tyylit sekä oluen ja ruoan parituskin. Teksti on soljuvaa ja viihdyttävää, joten teosta lukee mielellään, vaikka takana olisi hyllymetrillinen olutkirjallisuutta. Uuttakin oppii!
Oluiden maailman sisältö on jaettu kolmeen osaan: Maistiainen antaa perusteet asiasta, Tuopillinen tarjoaa perusteellisemmat tiedot ja Herkuttelu perehdyttää yksityiskohtiin. Näiden lisäksi kirjan sivuilla esiintyy kolme hahmoa, jotka kertovat olueen liittyvää nippelitietoa, oluen valmistukseen liittyvää asiaa sekä Koskisen omia mielipiteitä. Oluen maailmaa sopii luettavaksi sieltä täältä mielenkiintoisia aihepiirejä poimien, mutta yhtä hyvin sen voi lukea kannesta kanteen, jolloin tosin joutuu sietämään pienimuotoista toistoa.
Kuvitus ja erilaiset fakta- ja kommenttilaatikot toimivat sinänsä hyvin, mutta sotkevat paikoin leipätekstin, Tuopillisen, lukemista. Taitossa tai jossakin muussa prosessin vaiheessa edellisessä kappaleessa mainitut osiot (Maistiainen, Tuopillinen ja Herkuttelu) ovat ilmeisesti paikoin vaihtaneet paikkojaan, sillä kirjan tarjoamat lukuohjeet (ks. seuraava sivu, ks. oikealla jne.) eivät aina pidä paikkaansa. Esimerkiksi Pohjoiset maalaisoluet olisi luontevaa ja tarkoituksenmukaista käsitellä Sahdin jälkeen kuten lukuohjekin opastaa, mutta Kaimiskas, Gotlandsdricka ja muut koko kansan suosikit esitellään jo yli 10 sivua aikaisemmin viinalagerin ja Märzenin välissä, mikä tuntuu hassulta olipa kyse sitten valinnasta tai sattumasta.
Kirjan keskiössä ovat oluttyylit, joita käsitellään noin 120 sivun verran. Lähes jokaista tyyliä käsitellään aukeaman verran, mikä tarkoittaa sitä, että Oluiden maailmassa belgi-Brune, “belgialainen ruskea ale”, on yhtä merkityksellinen kuin Imperial Stout ja Schwarzbier on samalla viivalla NEIPAn kanssa. Arvostan lähestymistapaa enkä lähde kinaamaan tyylimäärittelyistä, mutta jos esimerkiksi edellä mainittu Brune on mahdollista ja tarpeellista erottaa Dubbelista, voisi väittää, että vain muutamalla sanalla kuitatut Double ja Triple IPAt eroavat “tavallisesta” IPAsta vähintään yhtä paljon, vaikka DIPAlla ja TIPAlla ei tyylinä olekaan kovin pitkää historiaa. Historiatietoinen näkökulma on perusteltavissa, mutta vahvempi painotus suosittuihin nykytyyleihin palvelisi paremmin erityisesti uusia olutharrastajia. Vahvojen ipojen tavoin myös Pastry Stoutit ja mehusourit käsitellään Oluiden maailmassa melko ytimekkäästi.
Vaikka Oluiden maailmasta nauttivat monen-/kaikenlaiset olutharrastajat, suosittelisin sitä erityisesti uusille olutharrastajille ja muille vastikään oluesta kiinnostuneille, jotka kaipaavat oluen historian päälle ymmärtävää ja helposti sisäistettävää perusteosta. Lainasin oman kappaleeni kirjastosta, mutta lukemisen jälkeen ostin Oluiden maailman joulupukin konttiin. Suosittelen kirjakaupoilla käyntiä muillekin, sillä pienistä puutteista huolimatta Oluiden maailma on selvästi paras (lukemani) suomenkielinen olutkirja.
-Jarmo