Havahduin tällä viikolla siihen, että kesä ja kesäfestarit, ovat ihan nurkan takana. Kesäfestareilla viittaan tietysti olutfestivaaleihin. Itsellä kalenterissa on ainakin paikallinen Craft Beer Oulu, koronan siirtämä Tallinn Craft Beer Weekend ja syksyllä Oulun SOPP.
Mikä tekee olutfestareista hyvän? Käsitellään muutama näkökulma ja mietitään, miltä näyttäisi täydellinen olutfestari.
Lähdetään liikkeelle siitä itsestään selvästä asiasta, oluesta. Olut on tärkeä osa olutfestareita, mutta ei ehkä niin oleellinen kuin kuvittelisi. Otetaan esimerkiksi Oulun SOPP. Sinne tulee mentyä, vaikka oluttarjonta ei ole saanut viiksiä muutamaan vuoteen vipattamaan. Siellä tulee silti käytyä ja viihdyttyä. Näkee tuttuja, järjestelyt toimivat.
Toinen ääripää on Tallinn Craft Beer Weekend, jonka panimolista on tänäkin vuonna hengästyttävä. Silti edes Tallinnaan ei tule lähteä oluen perässä. Itse teen matkan toimivan konseptin, hyvän tunnelman ja ensiluokkaisen matkaseuran vuoksi. Olut on vain ensimmäinen liikuttaja matkasuunnitelmissa. En lähtisi Oulusta Tallinnaan yksin.
Koska olut ei ole kaikki kaikessa, mitkä oheistoiminnot olutfestareilla tekevät festareista käymisen arvoisen? Itse arvostan sitä, että perusjutut toimivat: on vessoja, lasit saa pestyä, jonot ovat kohtuullisia ja pääsee istumaan. Nämä ovat käymilläni festareilla yllättävän hyvin hallussa. Ainoastaan vuosia sitten Lakeuden panimojuhlissa olen haikaillut istumapaikan perään.
Oluenjuomisen ja oheistoiminnan yhdistäminen on festareilla hiukan ongelmallinen seikka. Inhoan SOPPin esiintyjiä. En halua livemusaa kaljanjuontia häiritsemään. Myös SOPPissa olleet lyhyet panimoiden ihmisten haastattelut ovat menneet ohi, vaikka konseptin pitäisi olla toimiva.
Olutmaistelut ovat yksi ohjelmavaihtoehto, ja sitä monilta festareilta löytyykin. Rauhallinen tila ja hyvä vetäjä tuovat juomiin oman ulottuvuutensa. Niille ehdottomasti peukkua.
Itse haluaisin nähdä olutfestivaalit huomattavasti monipuolisempana tapahtumana. Annan esimerkkejä muilta festareilta. Kirjamessuilla parasta antia on kirjailijoiden omasta aiheesta pitämät, yllättävänkin syvälle menevät haastattelut/luennot. Tätä konseptia voisi tuoda myös olutfestareille, yhdessä erilaisten paneelikeskustelujen kanssa. Hyvin tehtynä nämä ovat aivan mahtavia.
Olutfestareihin voisi ottaa mallia rohkeasti myös ns. con-kulttuurista. Parhaat “festarit”, jossa olen käynyt, oli Puolan Poznanissa järjestettävä Pyrkon. Keski-Euroopan nörtit yhteen keräävässä tapahtumassa pääsee pelaamaan satoja erilaisia pelejä, shoppailemaan, osallistumaan työpajoihin, kuuntelemaan luentoja, katsomaan animea ulkoilmassa tai kokeilemaan vaikkapa keskiaikaista miekkailua.
Olutsataman olutjooga, vaikka itse pidän joogaa ja olutjoogaa aivan turhanpäiväisenä, on ideana hyvä. Uskon, että reilusti kaljanjuonnin ulkopuolelle menevälle olutfestarilla olisi tilausta. Pikakursseja kotipanemiseen, luentoja oluen historiasta, syväluotaavia paneelikeskusteluja. Tällaista osallistamista voitaisiin varmasti kehittää eteenpäin, vain mielikuvitus on rajana.
Mitä sinun mielestäsi olutfestareilta vielä puuttuu? Vai pitäisikö festareilla keskittyä pelkkään juopotteluun ja reittaamiseen, missä ei siis tietysti mitään väärää ole?
–Sampo