”Toin sinulle olutta”, on yksi hienoimmista lausahduksista, jonka ihminen voi toiselta kuulla. Kun istut Citymarketin parkkipaikalla vanhassa Mitsubishissa ja huomaat, että takapenkille ilmestyy belgialainen banaaniolut, katalonialainen porkkana-raparperiolut ja suomalaisen laatupanimon rosmariini-greippi-appelsiinimehusour, et voi kuin hämmästellä kaupan valikoimaa – ja arvata, että kirpeydestä pitävällä ostajalla on omakin mullikka ojassa.
Jos kiireinen olutharrastaja ei syystä tai toisesta voi vierailla alan putiikissa, saattaa nykypäivänä löytää pienpanimoaarteita myös automarketeista.
Esimerkiksi Citymarket Rusko uudisti myymäläänsä viime vuoden lopussa ja virkisti siinä samalla juomaosastoaan. Osastolla on laajahkot valikoimat pienpanimotuotteita ja ne on ryhmitelty tyylilajeittain. Hyllyt on otsikoitu näyttävästi, joten uusia tyylejä voi tutkiskella helpohkosti. Hyllyjen välistä löytyy myös taulu, joka kuvailee tyylilajien eroavaisuuksia. Tämä on iso apu tyylejä tuntemattomalle.
Esteettisesti hyllyt ovat kauniita. Hyllyjen katkaisijoina toimivat puiset pystypuut, jotka sointuvat otsikkotaulujen värimaailmaan. Mökkifiilis. Vähän kuin tallinnalaisessa olutmyymälässä olisi. Informatiivinen yksityiskohta on myös se, että hyllyssä melkein jokaisen oluen nimen vieressä komeilee valtion lippu, joka kertoo oluen alkuperämaan. Löytyy lippu Japanista Etelä-Afrikkaan. Olisi hienoa, jos oluet voisi vielä ryhmitellä maittain. Se olisikin aikamoinen palapeli.
Vierailupäivänä hyllyn päätypaikka vaikutti lappilaisen kirjaston musiikkiosastolta. Hyllystä löytyi Lapin panimon tekemä Lordi-yhtyeen toinen nimikko-olut: Killection-nimeä kantava amber lager sekä aikansa kulttibändille, kemiläiselle Santa Lucialle Tornion panimon taiteilema tribuuttiolut: Perse palaa -chililager. Oluiden kanssa samaan aikaan Lordilta ilmestyi samanniminen fiktiivinen kokoelmalevy ja Santa Lucia julkaisi kolmen LP-levyn kokoelman Perse palaa – Kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987-1992.
Lisäksi päätyhyllystä oli saanut paikan usean erityylisen oluen voimin kokkolalainen Kahakka, joka on itselleni uusi tuttavuus. Hyllyjen väleistä pilkotti myös esimerkiksi kuusenkerkkäoluellaan yllättänyt sotkamolainen Haapala. CoolHeadin iki-ihanat makupommit vadelma-lakritsisour sekä sitruuna-lakritsisour olivat niin ikään valikoimassa. Jos ei tyydytä, kauppiasvetoisessa kaupassa valikoimaan voi toivoa täydennystä.
Loppukevennys.
Kuten mainitsin, oluiden tyylit on kirjailtu näyttäviin tauluihin hyllyjen päälle. On pilsiä, lageria ja vaaleaa vehnäolutta. Tietysti erikoisolut– ja muu erikoisolut -osastot ovat aika laajoja käsitteitä, mutta niiden alle voikin sitten laittaa kaikki ne banaani- ja porkkanaoluet.
Laitimmaisesta hyllyrivistä löytyy tyylilaji, joka hymyilyttää vähän. Eräänlaisen kulttimaineen saavuttanut Pirkka-olut on nostettu omaksi tyylilajikseen. Aivan kokonaan Pirkalla hyllyä ei ole saatu täyteen, mutta useampaa tyylilajia Pirkkaa kuitenkin löytyy. Huomionarvoista on, että osa Pirkka-oluista on tehty Hollannissa.
Harmillisesti taulussa on kirjoitusvirhe, kun yhdysviiva puuttuu. Ehkä se kuitenkin kuuluu Pirkka(-)tyyliin. Nyt on pakko kuunnella Maustetyttöjä.
Tuomo