Humaloidut on vielä pääsiäistunnelmissa. Ensimmäinen merkki tästä on sisäisen nojatuoliteologin ylösnousemus. Kiven nojatuoliteologin haudalta vieritti syrjään Fat Lizard. Mitä Humaloitujen Emmauksen tiellä oikein tapahtuu? Let’s find out!
Fat Lizard sai pääsiäisen alla hyvin palstatilaa perinteisellä pääsiäisoluellaan Jesus Lizard Passion IPA. Tänä vuonna markkinointiin oli haettu apua korkeammilta tahoilta ja oluen vierteen kävi panimolla siunaamassa Kallion seurakunnan pastori Visa Viljamaa. Copywriterin kynä oli sanaillut tapahtuman muotoon “Jesus Lizard Passion IPA – Pyhällä vedellä pantu”.
Tässä kuvaan astuu epäilevä tuomas: onko olut todella pantu pyhällä vedellä vai onko Otaniemessä sorruttu valheelliseen markkinointiin?
Lähdetään liikkeelle helpoista argumenteista. Liskojen tiedotteiden mukaan Viljamaa siunasi oluen vierteen, ei siihen käytettyä vettä, joten olut ei faktisesti ole pantu pyhällä vedellä.
Kun tosiasiat on saatu alta, päästään nojatuoliteologiaan. Humaloitujen teologisen tiedekunnan tietojen mukaan Suomen luterilainen kirkko ei tunnusta/käytä pyhää vettä siinä mielessä, miten olemme oppineet pyhän veden populaarikulttuurissa käsittämään. Luterilainen pyhä vesi liittyy lähinnä kasteen sakramentissa käytettävään hapen ja vedyn yhdistelmään. Sillä ei manata pois pahoja henkiä saati karkoiteta vampyyreja.
Koko pyhän veden konsepti on luterilaista eetosta vastaan. Pyhä vesi välineellistää jumalan maanpäällisen voiman artefaktiin, tässä tapauksessa veteen. Siitä tulee hyödyke, jota voidaan käyttää, ja käytettiin, osana katolisen kirkon harjoittamaa anekauppaa. Eli vaikka Lutherin Martti piti vettä tärkeänä osana kasteen sakramenttia, en usko, että hän hirveän innoissaan olisi ollut pyhän veden avulla manaamassa pahoja henkiä tai parantamassa sairaita (vaikka tästä näyttää pikagooglella löytyvän vastakkaisiakin esimerkkejä).
Pyhä vesi ja veden siunaaminen on sen sijaan tärkeä osa ortodoksisen kirkon traditioita, jossa veden siunaaminen on virallinen kirkon toimitus. Lisäksi ortodoksisessa kirkossa suuri vedenpyhitys on osa loppiaisen juhlintaa. Suomessa pyhä vesi, veden pyhittäminen ja vedenpyhitys ovat siis erityisesti osa ortodoksisen kirkon tapakulttuuria.
Seuraa oletus: Liskojen oluen siunaaminen oli markkinoinninedistämiseksi tehty tempaus, ei panimon henkilökunnan uskonilmaisu. Jos paikalle olisi saatu ortodoksinen tai katolinen pappi, pyhästä vedestä puhuminen olisi perustellumpaa. Totta, ja vain totta, puhuttaessa kyseessä on nyt “siunatulla vierteellä” pantu olut.
Toivon silti, että Fat Lizard ei joudu kulttuurisen omimisen hengessä edellä mainittujen uskonyhteisöjen silmätikuksi saati pilkan kohteeksi. Minulla ei ainakaan ole varaa ensimmäistä kiveä heittää.