Pääsiäisen alla tuli harrastettua teatterimatkailua Turussa ja Helsingissä. Kuten aina, hommaan liittyy myös olutskenen tsekkailua. Turku on aina ollut miellyttävä kaupunki käydä, muutenkin kuin “kiva kesäkaupunki” -hengessä, mutta jotenkin kuva siitä olutkaupunkina on ollut vähän haalea. Viimeisin olutravintolamuisto oli parin vuoden takaa, kun nuhjuinen mutta ihan mukava Old Bank olikin muuttunut muoviseksi Proud Maryksi. Nihkeä muisto – sen tilalle piti saada jotain parempaa.
VR kuljetti Turkuun vallan mukavasti, ja Tampereen ja määränpään välillä uskalsi jo olutpelinkin avata. Laitilan panemasta Kisko-oluesta oli tullut sen kolmas versionsa, tällä kertaa pienemmässä tölkissä. Edelleenkin melko neutraali, tilanteeseensa ihan hyvin sopiva vaalea lager. Kyllähän tämän kanssa määränpäähän kolistelee.
Turussa kamppeet hotellille ja jotenkin automaationa askeleet veivät ensimmäisenä Kouluun. Koulun oluet menevät itsellä vähän sellaiseen keskinkertaiseen laariin, mutta paikan miljöö on edelleenkin jotenkin uniikki ja vetoava. Lisäksi vatsa kaipasi reissun jäljiltä täyttämistä, ja sehän onnistuu täällä mukavasti samalla. Kesällä sitten pihan beer garden on aivan mainio paikka ja tuo heti piirun lisää makua siihen olueenkin. Tuopissa oli tummempaa Maisteri-lageria. Mallas dominoi.
Koulusta askeleet veivät tälpualjokke kohti itselle lähinnä Vareksista tuttua Uutta Apteekkia. Perjantain iltapäivässä, kun väkeä ei vielä hirveästi paikalla ollut, tykästyin miljööseen kovasti. Paikallisilta kavereilta sain käsityksen että suurin ongelma paikassa olisikin porukan määrä ruuhka-aikoina. Laitilan Tuomas-bitter maistui kuitenkin hienossa miljöössä mainiosti.
Suunta oli kohti ruokailua kasvisravintola Kuoressa (kevätmenu viineineen oli muuten vallan mainio), ja siihen väliin löysin kartalta hyviä arvioita saaneen Kerttulin kievarin. Ja kuinka ihana paikka se olikaan! Asuinkerrostalon kivijalassa, asiakaspaikkoja alle viisikymmentä, sisällä Twin Peaksin punaisen huoneen fiilistä. Viskivalikoima todella hyvä, paikan kokoon nähdyn mukavat kuusi hanaa joissa esimerkiksi Naantalin Mallasseppien herkkuja. Harmitti, että tässä vaiheessa oli kiire ja paikalla ehti istua vain pienen Bombardierin verran.
Kerttulin kievari sai vähän miettimään sitä, mikä minulle tekee olutravintolasta “mun mestan”. Totesin että jos asuisin alueella, olisin siellä varmaan ihan liian usein. Fiilis oli hienolla tavalla samanlainen kuin vaikka Helsingin One Pint Pubissa, tai vaikka Hervannan Kultaisessa apinassa. Sellainen sympaattinen olutravintolan ja lähiöpubin yhdistelmä. Patinaa ja kulumaa pitää olla. Hanoja ei tarvitse olla miljoonaa, mutta jotain spesiaalimpaa hanasta kuitenkin. Olohuoneen jatke – sellainen johon voi tulla tyhjentämään päätään hyvän kirjan kanssa.
Ruuan ja teatterin jälkeen – Turun Kaupunginteatterin hyvä sovitus Jussi Marttilan mainiosta Veden varaan -dekkarista, josta muuten on vielä neljä näytöstä jäljellä – tie vei toiseen sellaiseen omaan Turun olohuoneeseen. Kosmari, siis Cosmic Comic Cafe on ollut jo vuosia paikallisten kaverienkin perusmesta. Ei sellainen mihin sen kuuluisan kirjan kanssa välttämättä menisi, mutta todellakin sellainen jossa tuoppeja tyhjentää toverien kanssa yöhön asti. Niin tälläkin kertaa.
(Reissun alla uutisissa olikin jo ehtinyt olla juttua tanskalaisen, Proud Marya ja esimerkiksi maan puolentusinaa Heidin pierubaaria pyörittävän Rekomin aikeista sulkea ravintoloitaan Turussa, jossa niitä muutenkin oli yrityksellä Suomessa eniten. Harmillisesti kirves osui myös ihan kiinnostavan kuuloiseen olutravintola Skaaliin, joka reissun aikaan oli vielä runsaan viikon auki. Sinne ei kuitenkaan ehtinyt, joten lopunajan fiilis jäi toteamatta.)
Ilta Kosmarissa venyi sen verta pitkäksi että aamulla maksettiinkin korkoja, kun piti käppäillä aina Kupittaalle asti Helsingin junaan. Helsingissä Q-Teatteria (helvetin hyvä Uuteen nousuun) ja tekemistä olikin sitten siinä määrin enemmän että perse iskeytyi penkkiin Juovassa illalla ja siinä pysyi, kaverien parissa.
Olutreissaus on mukavaa hommaa, mutta seuraavalla kerralla sitten pari yötä samassa paikassa. Nyt mentiin teatterin ehdoilla.
Tsekkaa seuraavalla Turun reissulla myös olutpuoti 5piste5, omasta mielestäni kaupungin paras paikka oluiden maisteluun. Hyviä toki nämä blogissakin mainitut klassikot.
Selkeästi pitää pistää muistiin. Nimi soittaa kelloa mutta mennyt ohi. Ekana mietin että ois se Stockmannin korttelista tien yli linnan suuntaan, missä jossakin välissä minusta oli pullokauppa asiakaspaikoilla – mutta taisi olla eri mesta.