Kiitos Juomapuohi 5/19-10/21

Kamerassa on lukuisia kuvia Juomapuohissa juomistani oluista, mutta ei yhtään Juomapuohista itsessään.

Juomapuohi sulki ovensa pari viikkoa sitten lauantaina ilman näyttäviä päättäjäisiä, kun korona-aika kävi liian pitkäksi ja raskaaksi. Ovien sulkeminen sattui kesken syyslomareissujen, joten kumpikaan Humaloiduista ei päässyt paikalle vielä viimeisille oluille. Toiminnan lopettaminen tuli ainakin minulle yllätyksenä, vaikka edellisellä visiitillä, vähän reilut kaksi viikkoa ennen ovien pysyvää sulkeutumista, ihmettelinkin tyhjentyneitä olutkaappeja ja vain yhden oluen hanavalikoimaa. Laitoin tilanteen koronatilanteen piikkiin, sillä eihän edellisestä isommasta tapahtumasta, Panimo Himon hanavaltauksesta, ollut tuolloin aikaa kuin muutama päivä.

Juomapuohin lopettaminen jättää ison aukon oululaiseen olutelämään, mutta murehtimisen sijaan ajattelin vielä yhden kerran* luetella ne syyt, jotka tekivät Puohista niin erinomaisen.

Olutvalikoima

Olin Sampon kanssa Puohissa, kun ovet ensimmäisen kerran avautuivat ja sen jälkeen vielä 93 Untappd-merkinnän verran. Tähän lukuun ei sisälly kotiin ostetut, maistelussa testatut tai Beer Gardeniin tägätyt oluet. Kävin Untappd-merkintäni läpi ja huomasin, että yhtään huonoa olutta en Puohissa juonut ja että keskinkertaisiakin oli vain jokunen. Kun olutta teki mieli, todennäköistä oli, että Juomapuohista sai kaupungin kiinnostavimmat IPAt, stoutit ja happamat.

Palvelu ja tunnelma

Juomapuohiin oli aina helppo mennä. Palvelu oli mutkatonta ja lämminhenkistä. Oluita osattiin suositella ja kysyttäessä kerrottiin suoraan, mikä olut on hyvää ja mikä ehkä jättää toivomisen varaa. Puohissa viihtyi niin yksin yhdellä, vaimon kanssa parilla kuin pitkän illan isolla porukalla.

Tapahtumat

Hanavaltaukset, tastingit, Craft Beer Cornerfest ja Rotuaari Beer Garden. Juomapuohi toi yksinään ja yhdessä Mallaskellarin kanssa merkittävästi lisää eloa Oulun olutelämään.

Musiikki

80-luvulla syntyneenä ja kitarapopilla kasvaneena Juomapuohin indie- ja brittipoppainotteinen soittolista oli vertaansa vailla. En muista toista baaria, jossa olen tunnistanut käytännössä jokaisen soitetun biisin ja jossa olisin osannut laulaa mukana ainakin puolet (en laulanut). Olin innoissani, kun Panimo Himon tap takeoverissa parhaaseen after work aikaan perjantai-iltapäivästä soi Velvet Undergroundin Heroin ja My Bloody Valentinea. Parasta melua, melskettä ja kirskuntaa! En osaa kuvitella, että tällaista tapahtuisi muualla. Samalla kerralla soi myös The Sundaysin Here’s Where the Story Ends, reilun 30 vuoden takainen dream pop -klassikko. En tuolloin ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta Puohin lopettaminen oli varmasti jo tuolloin Reetan mielessä ja ehkä biisi oli pieni vihje asiakkaille.

Kiitos Juomapuohi!

Jarmo

*Tägillä Juomapuohi on blogissamme tämän julkaisun jälkeen 12 kirjoitusta.

Leave a Reply