Mainio Jano-podcast listasi tovi sitten heidän mielestään Suomen parhaat panimot. Lista oli varsin Etelä-Suomi-painotteinen ja hyvästä syystä: lähialueiden oluita on helpommin saatavilla ja siten niitä tulee maisteltuakin enemmän. Paikallisuus on korostunut entistä voimakkaammin nyt, kun rajoitukset kurittavat olutravintoloita ja matkailu on tavallista vähäisempää, mutta panimomyymälöiden ovet onneksi pysyneet auki.

Rupesin miettimään, miltä näyttäisi parhaiden panimoiden listaus pohjoisesta katsottua. Kasasin mielestäni kymmenen parhaan panimon listan ja pyysin Sampoa laatimaan omansa. Tämän jälkeen koostin Humaloitujen panimolistauksen niin tarkan matemaattisesti kuin humanisti vain osaa: laskin panimoiden pisteet yhteen (1. sijalla oleva sai 10 pistettä, 2. sijalla 9 pistettä jne.) ja jaoin summan kahdella. Kompromisseja ei haettu eikä keskusteluita käyty.

Tässä siis Humaloitujen mielestä Suomen parhaat panimot:

10. Koskipanimo

Koskipanimo ei mahtunut Sampon listalle ollenkaan, mutta minun mielestäni pelkästään Siperia ja Petolintu oikeuttavat verrattain korkeaan sijoitukseen. Koskipanimo ei revittele uutuuksilla eikä horjahtele trendien puuskissa, vaan tekee laadukasta, varmaa ja hyvää.

9. Hailuodon panimo

Koskipanimon tapaan Hailuotokaan ei mässäile uusilla oluilla, vaan tekee laadukasta juomakaljaa isommankin yleisön makuun. Aikaisemmin havaitut laatuvaihtelut eivät tuntuneet vaivaavan kesäisellä Pikisaaren pop up –terassilla. Humaloidut kiittää tunnistettavasta ilmeestä ja kirkkaasta visiosta, vaikka tuotteet eivät olekaan täysin sitä, mitä oluilta etsimme.

8. Hiisi

En nostanut Hiisiä omalle listalleni, koska en viime vuoden aikana maistanut panimolta yhtään uutta olutta. Sampo todistaa näin: “Olen puolueellinen, mutta en halua tätä pienpanimoskenen pioneeria listalla yhtään alemmas (6.) Kaikki Tursot ovat edelleen oluita, joita muut eivät ole Suomessa tehneet.” Ja onhan se totta vieköön tosipuhetta, että Hiisi osaa imperial stoutit tynnyrillä ja ilman!

7. Fat Lizard

Fat Lizard mahtui molempien listalle, muttei kummallakaan kovin korkealle. Hyvä saatavuus ja tasainen laatu riittävät kuitenkin melko pitkälle. “Bodom Lager lähtee edelleen saunailtaan mukaan, jos ollaan lähikaupan varassa juomien suhteen. Vähän tylsää, mutta niin laadukasta, että ansaitsee paikkansa”, sanoo Sampo.

6. Panimoyhtiö Tuju

Erinomaisia neipoja, tynnyröityjä stouteja, villihiivaoluita ja kelvollisia maitokauppatuotteita. Ehdin viime vuoden aikana maistaa 16 uutta Tujua, vaikka saatavuus ei Oulussa olekaan paras mahdollinen. Sampo ei mielestään ole maistanut Tujun oluita tarpeeksi ja tästä syystä panimo oli hänen listallaan (vasta) yhdeksäs.

5. Olarin panimo

Olari olisi listallamme varmasti vielä korkeammalla, jos pääsisimme hakemaan growler-uutuudet panimomyymälästä viikoittain. Nyt olemme olleet maitokauppaoluiden ja satunnaisesti baareissa tai reissuissa vastaantulleiden oluiden varassa. Maistoin viime vuoden aikana 11 uutta olarilaista ja pidän panimoa erittäin osaavana. Sampo kiittelee erityisesti Pieruperse-yhteistyötä.

4. Cool Head

Sampon listalla Cool Head ylsi toiselle sijalle: “Markettiolut nro. 1. Oulussa asti erittäin laadukasta (lähinnä souria) hyllyt täynnä kaupassa kuin kaupassa. Rasperry Liquorice Sour on edelleen moderni klassikko ja muutkin sourit markettien aatelia.” Minun listoillani ei pelkillä markettisoureilla kuuhun mennä, mutta kesäinen piipahdus Viikin hanahuoneessa nosti NEIPAn, barley winen ja hymyn huulille.

3. Sonnisaari

Sonnisaaren (NE)IPAt, pilsit ja stoutit nostivat panimon minun listani toiseksi. Kaikkiaan maistoin viime vuoden aikana 23 uutta Sonnisaaren olutta. Sampo oli hieman minua varauksellisempi, mutta toteaa, että panimo on “parantanut viime vuosina todella paljon. Lisäksi panimokauppa on lähellä ja sieltä saa kaiken tarvittavan. Nallikaribu yksi viime vuoden oluita.”

2. Salama Brewing Company

Salama on mielestäni tarjonnut kelvollisia soureja, hyviä ja tosi hyviä ipoja sekä kiinnostavia, vaikka ei aina täysin onnistuneita, isoja oluita. Viime vuoden aikana maistoin 19 uutta Salamaa, joten saatavuuskin on kohtuullisella tasolla. Sampo toteaa näin: “Minulle se marketti-ipojen kuningas. Jos haluan hyvän humalavetoisen ipan ja pitää ostaa olut marketista, niin otan Salaman oluen.”

1. Maistila

Tuntuu, että Maistila on onnistunut viimeisen vuoden aikana kaikessa, esimerkiksi NEIPAt, BIPA, jälkkäristout, quadrupel ja tripel ovat kaikki olleet esimerkillisiä. Viime vuoden aikana kaadoinkin lasiini 30 uutta Maistilan olutta. Maistila on meidän molempien lähipanimo, joten tiukimmatkin tykittelyt saa vaivattomasti panimokaupalta kotiin. “Vaikka ei maailman seikkailullisimpia oluita, niin aina laatua. Hiivavetoisuus on kiva. Koronagrowlerit on olleet hitti ja satunnaisten perjantaikännien pelastus”, toteaa kanssabloggaaja.

---

Valitettavan usein tuppaa käymään niin, että monen arvostetun panimon kiinnostavimmat oluet eivät tule lainkaan tarjolle Oulun ravintoloihin. Tästä(kö) syystä Mallassepät ei mahtunut Sampon listalle ja oli minunkin listallani vasta kahdeksas, kun emme vain ole juoneet panimon oluita tarpeeksi. Maitokaupan valikoimat eivät anna panimosta täyttä kuvaa, eikä satunnainen tuoppi Graalissa tai Juovassa muuta tilannetta merkittävästi. Sama kohtalo oli Etkolla, jonka Sampo nosti listalleen, mutta minä en. “Parhaat mehut on juomatta, koska Suomi, mutta marketin hyllyltä katsottuna erittäin laadukas panimo. Tyylejä on joka sormelle ja graafinen tyyli miellyttää silmää.” Jano-podcastin kärkikympistä Paloaseman panimo ja Antbrew ovat näillä leveyksillä käytännössä tuntemattomia suuruuksia. Kai se on vain hyvä asia, että Suomessa on niin paljon panimoita, että isosta osasta ei osaa harrastajakaan sanoa oikein mitään.

Kuinka oikeassa ja väärässä olimme? Arvostamme kommentteja, näkemyksiä ja listoja joko blogin kommenttikentässä, Facebookissa tai Instagramissa!