
Aiempien vuosien loppupuolella olemme Humaloiduissa muistelleet kulunutta vuotta, ja samalla linjalla jatketaan nytkin. Never stop the madness jne.
Lähdetään liikkeelle vuoden parhaasta oluesta, joka mielestäni on Lervigin Paragon 2019 -barleywine. Olut on sopivan makea, uskomattoman pehmeä ja maultaan syvä ja moniulotteinen (bourbonia, toffeeta, puuta, tupakkaa ja rusinaa nyt ainakin). Tykkäsin Paragonista niin paljon, että annoin sille täydet 5 Untappd-palluraa, mikä oli ensimmäinen kerta vuoden 2017 jälkeen. Lervigin Paragon 2018 oli jo huikea (4,75 osaamispistettä), mutta uudempi vuosikerta on niin poikkeuksellisen hyvää, että se on aivan kelvollinen kandidaatti “maailman parhaaksi olueksi”. Paragon 2019 ei ole enää kovin laajalti saatavilla, mutta tuoreempaa vuosikertaa on tarjolla lukuisissa nettikaupoissa.
Lervigin takana on pitkä liuta erinomaisia oluita, joille soin 4,5 tähtöstä. Tähän pistemäärään ylsi 9 tynnyröityä imperial stoutia ja barley wineä, pari vahvaa tynnyröityä pohjahiivaolutta, kaksi kriekiä ja yksi kriekin kaltainen valmiste sekä kymmenen vahvaa IPAa. Listoista kiinnostuneet voivat vilkaista tarkemmat tiedot postauksen lopusta.
Syksyllä pidin muutaman kaverin kanssa pienen Monkish-maistelun, kun Drikbeer mahdollisti tällaisen lystin ja kun taannoisessa Euro-IPA-postauksessa tuli uhottua, että Monkishia pitää saada lasiin hinnasta riippumatta. Monkishin ipojen lisäksi maistelussa oli muutama Other Halfin olut, ja huomasin, että Other Halfin pehmeys ja (ylikypsä) hedelmäisyys puhuttelee minua enemmän kuin Monkishin kuiva greippisyys. Tuntui siltä, että varsinkin Monkishit alkoivat illan mittaan muistuttaa toisiaan vähän turhankin paljon. Maistelusta jäi kuitenkin yli tölkki Monkishin Wonder Kidiä, joka myöhemmin raskaan työpäivän ja salikäynnin päälle maistui aivan älyttömän hyvältä. Wonder Kid ei ennakko-odotuksissa ja Untappd-pisteytyksissä ollut setin parhaimmistoa, mutta tilanteeseen se sopi loistavasti. Oluen erinomainen juotavuus pääsi kunnolla oikeuksiin vasta isommassa annoskoossa, joten oletettavasti muutkin Monkishit olisivat sykähdyttäneet enemmän useamman desin annoksina.
Vuoden parhaat suomalaiset oluet olivat mielestäni Tujun Morbid, Mallasseppien ja Pienen ihan tuoreena nautittu M.O.A.B sekä uusin versio Sonnisaaren Aasista. Sonnisaaren ja Maistilan oluet jaksoivat muutenkin ilahduttaa koko vuoden ja erityisesti growler-myynnissä olleet (NE)IPAt täyttivät tuoreen IPAn tarpeen hienosti.
Oulussa vuoden surullisin olutuutinen oli tietysti Juomapuohin lopettaminen. Positiivisella puolella vastaavasti oli Nailo Brewingin toiminnan käynnistyminen. Kummastakin kirjoitimme muutaman sanasen.
Tämän postauksen myötä Humaloidut jää joulutauolle ja palaa asiaan jälleen tammikuussa. Olkaa kiltisti ja nauttikaa hyvistä oluista!
-Jarmo
Vuoden toiseksi parhaat oluet:
Isot oluet:
- Buxton Lasker (2020)
- Dugges 15 Stout
- Fifty Fifty Eclipse (2018)
- Hoppin’ Frog Barrel Aged Frogichlaus (2016)
- Jack’s Abby BBA Framinghammer
- Nogne Dark Horizon 4th Edition
- Puhaste Extremum Fato Rye Whiskey BA
- WarPigs Sky Burial – 12 Months
- To Öl Liquid Confidence BA Rum (2020)
- To Öl My Honningkage Is Bigger than Yours BA Reserve Edition 2020
- To Öl Yule M%&?!&k Bourbon & Vanilla BA
Villihiivat:
- 3 Fonteinen Oude Kriek (season17/18) Blend no. 82
- Hanssens Oude Kriek Handgeplukte Schaerbeekse Krieken
- Mikkeller SpontanCherry Fredriksdal (2021)
IPAt:
- Deya Scene Scene
- Monkish Wonder Kid
- Other Half Double Dry Hopped Mylar Bags
- Other Half Double Dry Hopped Mylar Daydream
- Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds
- SOMA Beer Double Citra Drip
- SOMA Beer Double Idaho Drip
- Spartacus Wolf Inside
- The Veil Supernatural Creatures
- Ärpus DDH Sabro Cryo DIPA