Joulukuu ja vuodet vierivät siihen malliin, että on koittanut jo viidennen Humaloidun vuosikatsauksen aika!

Vuosi 2023 alkoi synkissä tunnelmissa, kun Maistila jäi määrittelemättömälle tauolle. Vuoden aikana tapahtui muutakin poistumaa sympaattisesta Linden Brewerysta Olaf Brewingiin, mutta toisaalta Revenantin, Factoryn ja Paihalas Breweryn kaltaiset uudet panimot ilahduttivat kovastikin. Tämä kolmikko osoitti, että uuden toimijan ei tarvitse aloitella varovaisesti ja nöyritellen, vaan kun konseptin miettii valmiiksi, brändin ja puskaradion lämmittää kuumaksi ja laadun saa vastaamaan hypeä, hinnan voi aivan hyvin nostaa johonkin Trilliumin ja 3 Fonteinenin hujakoille ja kauppa käy silti!

Aikaisempina vuosina olen tässä yhteydessä luetellut vuoden parhaat oluet, mutta tuollainen listaus alkaa olla mieletön, kun erinomaista olutta on lähipanimot, olutravintolat ja internet pullollaan ja kun kaikkea saa, kunhan tilin saldo on plussalla ja hiiri klikkaa oikeaan aikaan oikean nettikaupan “osta pois” -namiskaa. Kaikista tänä vuonna maistamistani oluista parhaiten mieleeni ovat kuitenkin jääneet parin päivän ikäisenä Riiassa maistettu Ärpusin QDH QIPA* ja ystäväni kanssa kippistetyt Pintan Hazy Discovery -sarjan NEIPAt ensimmäisenä iltana Varsovassa.

Koska Untappd ei valehtele, on myönnettävä, että tämän vuoden isoin juttu minulle oli Fuerst Wiacek. Kun parilla klikkauksella saa parhaimmillaan viikon tai parin ikäistä huippuolutta kohtuuhintaan ilmaisilla postikuluilla noin 100 metrin päässä sijaitsevaan noutopisteeseen, reissu esimerkiksi muutaman kilometrin päähän Sonnisaaren myymälään alkaa tuntua vaivalloiselta. Piipahdus Etelä-Oulussa on silti aina vaivan arvoinen, sillä Sonnisaaren NEIPAt ovat kovassa iskussa ja lagerit Suomen parhaita.

Vaikka pienpanimoiden pohjahiivaoluita on ollut ilahduttavan paljon tarjolla, tästäkään vuodesta ei nähdäkseni tullut kräft-lagerin vuosi, sillä NEIPAa maistellessa se meni tämäkin auringonkierto aivan kuten pari aikaisempaakin. Pienenä erona aikaisempiin vuosiin verrattuna alkoi vaikuttaa siltä, että yhä useampi panimo oppi tekemään aivan törkeän maukkaita vahvoja sumukaljoja. Ihminen ei välttämättä tarvitsisi 12-prosenttista sameaa ja humaloitua hedelmämehua, jota pystyy kippailemaan yhtä kepeästi kuin 6-prosenttista sameaa ja humaloitua hedelmämehua, mutta kun sellaista on tarjolla, kannattaahan siitä (maltilla ja kohtuudella) nauttia!

-Jarmo

PS. Ensi vuonna sitten black IPAa ja saisonia joka tuutista eikösjuu?

*Kavereiden kesken QDH Nelson x Citra Cryo x Nectaron x Mosaic Lupomax QIPA